"Virkamiesten epärehellisyys oli ainoastaan siinä, että he unhottivat valansa ja asettuivat samalle asteelle millä koko kansakunnan taloudellinen keinotteluolemus seisoi. Tietysti oli oikein, että kansa oli ankara virkailijoihinsa nähden; mutta se oli väärin, ettei kansa huomannut, että yksityiskapitalistit todellisesti olivat lopullisia rikollisuuden ja epärehellisyyden synnyttäjiä. He yhteiskunnan taskusta ilman mitään tyhjensivät kaikki rikkaudet. Käsityksen hataruutta osoittaa sekin seikka, kun kansa ei havainnut, että hallitus epärehellisimmissäkään tapauksissa ei ryöstänyt ja varastanut kansaa likimainkaan niin suuressa määrin kuin yksityiskapitalistit samassa suhteessa olisivat tehneet."
VÄITE, ETTÄ KANSALLINEN TEOLLISUUSJÄRJESTELMÄ UHKAISI VAPAUTTA.
"Useampia muitakin melkoisen tärkeitä vastaväitteitä löytyy vielä tästä teoksesta. Muiden muassa väite, että teollisuuden yleiseksi, vaikkapa kansan valitseman hallituksenkin valvonnan alaiseksi muodostaminen tulisi vahingoittamaan kansalaisten vapautta, oli melkoisen tärkeä.
"Mainittu väitelmä nojasi sellaiseen oletukseen, että kapitalistisen tuotannon ja teollisuuden vallitessa kansa oli vapaa ja ettei sen tarvinnut olla kenellekään edesvastuussa. Mutta mikä oletus olisi voinut olla totuudesta enemmän poikkeavaa kuin tämä? Yksityisen kapitalismin vallitessa koko teollisuus ja sen käytäntö, joista kaikkien elantosuhteet riippuvat, oli täydellisesti despoottisen suurkapitalismin hallinnon alaisena. Teollisuuden kansalliseksi muodostaminenkin suoranaisesti juuri johtui siitä kauheasta sortavasta riippuvaisuudesta, jonka alaisena kansa yksityiskapitalismin vallitessa oli ollut.
"Vuonna 1776 amerikalaiset kukistivat brittiläisten vallan siirtomaissa ja perustivat oman valtansa sen tilalle. Ajatteles jos kuningas silloin olisi lähettänyt lähettiläänsä varoittamaan Amerikan kansaa, ilmoittaen, että se uuden yhteiskuntavallan perustamisella vahingoittaisi yleistä vapautta! Sellaiselle lähetystölle ja väitteelle tietysti olisi naurettu. Jos jotain olisi vastattu lähetystölle, niin olisi se käsittänyt selityksen, ettei mitään uutta valtaa ollut tarkoituskaan perustaa, mutta sen sijaan oli tarkoitus syrjäyttää entinen valta ja antaa kansalle oikeus määritellä omat asiansa mielensä mukaan. Samoin oli teollisuuden kansalliselle pohjalle järjestämisen laita. Kysymys oli tällöin siitä, josko kansalle ja kansan eduille vastakkainen valta sallittiin edelleenkin jatkua tai ottiko kansa itse sen vallan käsiinsä, siten voidakseen vapaana teollisuuden aloilla toimia omien etujensa saavuttamiseksi sensijaan, että he ennen olivat pakoitetut pitämään huolta kapitalistien eduista.
"Jokainen, joka vähässäkään määrin on selvillä kansan toimeenpanemien pyrkimysten ilmiöistä, tietää tarkoin kansan aina sorrosta pyrkivän vapauteen. Niinpä teollisuuden kansallistuttamisenkin tarkoitus oli vapauttaa kansa kapitalistien teollisesta orjuudesta siten, että teollisuus siirtyi kansan toiminnan ja huolenpidon alaiseksi, jolloin jokainen kansalainen oli kenestäkään riippumaton vapaa tuottaja ja kuluttaja. Tällöin ei tuotantoa ja kulutusta voi yksityinen määritellä ja siten pakoittaa kansakunta ikeensä alaiseksi. Sen sijaan kansakunta ja sen jokainen yksilö määräilee tuotannon ja kulutuksen erinäiset seikat oman makunsa ja tarpeidensa mukaan. Korkeimpana siteenä persoonien vapaudelle saattoi olla ainoastaan yleisen hyvinvoinnin edellytys. Siitä yleisestä hyvinvoinnista riippui yksityinen hyvinvointi, joten yksityinen oman etunsa pakoituksesta varsin vapaaehtoisesti ja ilman mitään muuta varsinaista pakkoa täytti tehtävänsä. Mahdollisien erimielisyyksien sattuessa tarvittiin ainoastaan käyttää yleisäänestystä kansan yleisten etukatsomusten selville saamiseksi. Ja kaiken tämän vallitessa pysyi kansa kansana ja sen yksilöt yksilöinä täydellisesti vapaina. Pieninkään pakon ilmiö ei sitä vapautta himmentää voinut. Meidän ainoastaan tarvitsi yhteisesti suostua noudattamaan käytännössä sellaista periaatetta, että velvollisuuksien täyttöön kykenevä henkilö laiminlyöden niiden täytön, ei ole oikeutettu myöskään nauttimaan tuloksista ja oikeuksista."
MALTHUSIALAINEN VASTAVÄITE.
"Heittäen huomioon ottamatta pienimmät vastaväitökset, tulemme me viimeiseen, mikä tässä merkillisessä kirjassa esiintyy. Tämä väitös eroaa kaikista toisista siinä, että se myöntää taloudellisen tasa-arvoisuuden menestyvän ja kohottavan ihmiskuntaa entistä korkeammalle onnellisuuden ja ihmisyyden asteelle. Mutta samalla se ottaa juuri tämän myönnytyksen vastustuksiensa perusteeksi."
"Sen väitteen tulee olla kerrassaan eriskummaisen", sanoin. "Antaapas kuulla sen lähemmät perusteet."
"Vastustajat väittivät seuraavalla tavalla: 'Ajatelkaamme, että köyhyys, kurjuus ja kaikki muut sellaiset vaikuttimet hävitetään maailmasta. Silloin jokainen tulisi saamaan takeen siitä, että heillä ja heidän lapsillaan tulisi olemaan yllinkyllin kaikkia tarpeita. Siitä vuorostaan olisi seurauksena, että ihmisten lisääntyneistä ei ole mikään vaikutin rajoittamassa. Kun kaikki seikat olisivat kaikille yhdenvertaiset, merkitsisi se, että väkiluku kasvaisi hirveän suuressa määrässä, josta vuorostaan seurauksena olisi ruoan kulutuksen lisääntyminen siinä määrässä, ettei sitä voitaisi tyydyttää tiedossaolevilla keinoilla. Tulisi olettaa, että peräti uusi, tähänasti varsin tuntematon elintarpeiden ja niiden tuotannon muoto löydettäisiin!'