"Minun pitäisi nyt jo olla valmistunut huomaamaan että kaikki on päinvastaista näinä päivinä", sanoin, "mutta totta puhuen, mikä mullistus yhteistunteessa, sellaisena kuin se ymmärrettiin yhdeksännellätoista vuosisadalla, aiheuttaa teitä väittämään että hyväksyessäni aineellisen ylläpidon kansalta saatan sen suurempaan kiitollisuuden velkaan kuin se minut?"
"Mielestäni on helppoa johtaa teidät se näkemään", vastasi tohtori, "ollenkaan vaatimatta teitä poikkeamaan niistä päättelemistavoista joihin aikalaisenne olivat tottuneet. Teillä oli luullakseni käytännössä vapaa valtion ylläpitämä julkinen kasvatusjärjestelmä?"
"Oli."
"Mikä oli sen aate?"
"Ettei kansalainen ollut varma äänestäjä ilman kasvatusta."
"Aivan niin. Valtio ylläpiti sentakia suurilla kustannuksilla kansan vapaata kasvatusta. Kansalaisille oli suureksi eduksi suostua tähän kasvatukseen, aivan kuin tähän ylläpitoon suostuminen on teille, mutta vielä enemmän oli valtion etujen mukaista että kansalainen siihen suostui. Näettekö asian ydinkohtaa?"
"Voin kyllä huomata valtion etujen mukaista olevan että minä suostuin kasvatettavaksi, mutta enpä oikein, miksi on valtiolle edullista että suostun ottamaan osan yleisestä omaisuudesta."
"Kuitenkin siihen on sama syy, nimittäin yleinen etu hyvässä hallituksessa. Me pidämme aivan itsestään selvänä periaatteena että jokaisen joka ottaa osaa äänestykseen, tulee saada ei ainoastaan kasvatusta, vaan myös tukipiste maassa, jotta yksityisedut sulautuvat yhteen yleisten etujen kanssa. Kun jokaisen kansalaisen äänestyksessä käyttämä valta on sama, niin taloudellisen tukipisteen tulee olla sama, ja siten johdumme siihen syyhyn, miksi yleinen turvallisuus vaatii että teidän tulee uskollisesti hyväksyä samallainen tukipiste maassa ollenkaan lukuunottamatta sitä persoonallista etua minkä siten tekemällä voitatte."
"Tiedättekö", sanoin, "että tämä teidän aatteenne että kullakin joka äänestää tulee olla taloudellinen tukipiste maassa, on samallainen jota meidän ylhäisimmät torymme [Amerikan vapautussodan aikana tory-miehet olivat Englannin puoltajia ja vapautussodan vastustajia. — Suom. muist.] sangen kiinteästi vaativat, mutta heidän vetämänsä käytännöllinen johtopäätös siitä oli aivan päinvastainen kuin se minkä te olette vetäneet? He tahtoivat samoinkuin tekin saada selviönä vahvistetuksi että valtiollisen vallan ja taloudellisen tukipisteen maassa tuli kuulua yhteen, mutta käytännöllinen vaatimus jonka he sen perusteella tekivät oli kielteinen myönteisen asemasta. Te päättelette että koska taloudellisten etuisuuksien maassa tulee kuulua yhteen äänestyksen kanssa, tulee kaikille joilla äänestysoikeus on taata myös nämä etuisuudet. He päättelivät päinvastoin että kaikilla joilla ei ollut taloudellista tukipistettä tuli ottaa äänioikeuskin pois. Ystävieni joukossa oli useita jotka väittivät että jokin sellainen äänioikeuden rajoitus oli välttämätön, jos mieli pelastaa kansanvaltainen koe tappiosta."
"Se on", huomautti tohtori, "ehdotettiin kansanvaltaisuuskokeen pelastamista hylkäämällä se. Se oli nerokas ajatus, mutta. kansanvaltaisuuspa ei ollut koe joka oli hylättävissä, vaan kehitys joka oli täydennettävä. Miten valtavalla tavalla kuvaakaan tämänlainen aikalaistenne puhe — äänioikeuden rajoittamisesta vastaamaan kansalaisten taloudellista asemaa — sitä ymmärtämättömyyttä joka vallitsi järkevimpäinkin luokkain kesken teidän aikananne kansanvaltaisuususkon merkityksen suhteen, jota he tunnustivat! Kansanvaltaisuuden ensimäinen periaate on yksilön arvossa pitäminen. Se arvo käsittää ihmisluonteen laadun, ja on oleellisesti sama kaikissa yksilöissä, ja siksi on yhdenvertaisuus kansanvaltaisuuden elinperiaate. Tämän yksilön oleellisen ja yhdenvertaisen arvon alaiseksi täytyy taivuttaa kaikki aineelliset olosuhteet sekä persoonalliset sattumat ja ominaisuudet. Inhimillisen olemuksen kohottaminen persooniin katsomatta on järkähtämätön ja ainoa järkevä kansanvaltaisen politiikan aihe. Asettakaahan tämän käsityksen rinnalle aikalaistenne erinomainen käsitys äänioikeuden rajoittamisesta. He havaitsivat aineelliset eroavaisuudet yksilöjen asioissa ja ehdottivat yksilön oikeuksien ja arvon mukaannuttamista hänen aineellisten olosuhteittensa mukaan, sen sijaan että olisivat mukaannuttaneet aineelliset olosuhteet ihmisen oleellisen ja yhdenvertaisen arvon mukaisiksi."