Edward Bellamy.
Edvard Bellamy, jonka "Vuonna 2000" ("Looking Backward") ensiksi tuhansien mielessä herätti ihmissuvun parantamistoivon ja joka itse hartaasti uskoi että tämä toivo on toteutuva, syntyi Chicopee Fallsissa, Massachusettsissa, maaliskuun 26 päivänä 1850. Hän oli pastori Rufus King Bellamyn ja hänen vaimonsa Maria Louisa Butnamin kolmas poika. Hänen isänsä oli yhtäjaksoisesti kolmekymmentä viisi vuotta pappina Chicopeen kauppalassa, ja hänen isänisänsä isoisä oli pastori Joseph Bellamy, tunnettu etevänä jumaluusoppineena. Merkittävä ja epäilemättä perinnöllinen piirre Edward Bellamyn luonteessa oli hänen halunsa pysyä alallaan, ja melkein kokonaan hän elämänsä vietti synnyinseudullaan. Poikana hän kävi kauppalan koulut. Myöhemmin hän oli kaksi vuotta Union Collegessa Scheneetadyssa sekä vuoden verran matkusteli ulkomailla. Tästä matkastansa, jonka hän 18-vuotiaana teki, hän kirjoittaa: "Hyvin muistan Europan matkani ajoilta, miten paljon syvemmin vaikutti minuun kurjuuden tumma tausta kuin sitä vastaan nähtävissä olevat palatsit ja katedraalit. Europan suurkaupungeissa sekä maalaisväestön tölleissä aukenivat silmäni vasta täydelleen näkemään koko laajuudessaan seuraukset ihmisen epäihmisyydestä ihmistä kohtaan."
Näitä ajatellen ja alituisesti mielessänsä punniskellen ja pohtien yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaisua, Bellamy vietti seuraavat 20 vuottansa ollenkaan lausumatta mielipidettänsä niiden suhteen. Hän luki lakia ja sai lakimiehen oikeudet. Hän liittyi Springfield Unionin toimitukseen sekä sitten New York Evening Post lehden toimitukseen ja oli perustamassa Springfield Daily News lehteä. Ollessaan sanomalehtimiestoimessa hän kirjoitteli aikakauslehtiin lyhyitä kertomuksia, alkuperäisyytensä ja voimansa takia huomattavia, jotka hänen kuolemansa jälkeen ovat kootut ja julaistut "Sokean maailma" ("The Blindman's World") nimisessä teoksessa.
Loistavan lupaava ura avautui hänelle kirjallisessa työssä. Englannissa häntä mainittiin "Hawthornesta polveutuvaksi", kun hänen mainio teoksensa "Tri Heidenhoffin käräjänkäynti" ("Dr. Heidenhoff's Process") ilmestyi. (Nathaniel Hawthorne oli amerikalainen suosittu kirjailija viime vuosisadan alkupuoliskolla).
Tämä kertomus, samoinkuin sitä seuraava "Neiti Ludingtonin Sisar" sekä monet hänen lyhyistä kertomuksistaan, oli sulavan jutun muotoon laadittu tarkka tutkiskelma sielutieteellisistä ilmiöistä, joihin hän aina osotti tavatonta harrastusta. Tiedemiehen rauhallinen ja mietiskelevä ura näytti hänelle varmalta. Mutta tästä ajasta hän kirjoittaa:
"Mikäli saatan tarkkuudella muistaa, niin istuin syksyllä tai talvella 1886 kirjoituspöytäni ääreen lopullisesti päätettyäni koettaa järkeillä taloudellisen järjestelmän suunnitelman jonka kautta tasavalta voisi turvata kansalaistensa toimeentulon ja aineellisen hyvin voinnin yhdenvertaisuuden pohjalla, mikä vastaisi ja täydentäisi heidän poliitillista yhdenvertaisuuttaan."
Tämän yrityksen tuloksena oli "Vuonna 2000", julkaistu 1888. Tällä kirjalla, jota levisi yli miljoonan kappaletta, oli merkittävä vaikutus itse tekijään. Mies, tavallisissa oloissa maltillinen ja hiljainen, joka mielessään pyörivistä ajatuksista harvoin antoi puheenaihetta — mies, jolla oli harvoja läheisiä ystäviä, vaikka ei ketään vihollisiakaan, ja joka varsin vähän harrasti tavallista yhteiskunnan kulkua — hän työntäytyi koko vahvan umpimielisen luontonsa voimalla ajamaan natsionalismin asiata. Hän läksi Bostoniin ja perusti New Nation nimisen sanomalehden yksinomaan sitä asiata ajamaan. Tässä toimessa hän kulutti aikaa, intoa ja rahaa tuhlaamalla. Sitäpaitsi, muutamia julkisia puheita lukuun ottamatta, hän yhä syventyi seuraavain kymmenen vuoden kuluessa tutkimaan "Vuonna 2000" teoksessa esitettyjä kysymyksiä. Näiden tuloksena ilmestyi hänen viimeinen teoksensa "Yhdenvertaisuus" ("Equality") vuonna 1897.
Tähän hän sanan todellisessa merkityksessä tyhjensi koko elämän verensä. Se oli laadittu puolittain sairasvuoteella, hän sai koko ajan kamppailla Uuden Englannin valtioiden varsinaisen perintötaudin, näivetystaudin kanssa. Saatuaan vihdoin nähdä teoksensa kirjapainossa viimeisteltynä, hän vaivoin pääsi Denveriin vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa mielessä riutuva toivo että lännen leppoisa ilmanala hänen terveytensä palauttaisi. Hänen kulkunsa lännessä oli kuin suuremmoista voittokulkua, minkä hänen teoksensa maine oli valmistanut, ja kuvaavasti osotti miten suuri on harrastus paremmuutta kohti nykyisyydestä — ihmisten vangituissa mielissä.
Mutta ilmanalan vaihdos tapahtui liian myöhään. Hartaitten pyyntöjensä johdosta Edward Bellamy tuotiin takaisin vanhaan kotiinsa, jossa hän vielä eli kuukauden ja jossa toukokuun 22 päivänä 1898 "se valo, joka oli valaissut monien ilmanalojen ja maitten sorrettujen polkuja, levollisesti ja rauhallisesti sammui."
Edward Bellamyn jälkeen jättämien paperien joukossa on käsikirjoitus nimeltä "Solidarisuuden uskonto", jonka taakse on kirjoitettu: "Toivoisin että tämä paperi minulle luettaisiin kuolemaisillani ollessani. Sen veron haluaisin suorittaa olematta itserakas sille neljänkolmatta vuotiaalle pojalle joka sen kirjoitti." Tässä ihmisen kaksinaisluonteen tutkiskelmassa on löydettävissä sen intohimoisen kaipuun siemen yleishyvän saavuttamiseksi, yksityisedistyksen vastapainoksi, mikä tämän ylevän miehen elämässä, on kuvaavana piirteenä.