KIRJOITTAJAN ESIPUHE.
"Looking Backward" (suomennettu: "Vuonna 2000") oli pieni kirja, enkä voinut saada mahtumaan siihen kaikkea mitä halusin sanoa asiasta. Sen jälkeen kuin se julaistiin ovat siitä pois jääneet asiat osottautuneet enemmän tärkeiksi kuin ne jotka se sisälsi, joten minun on ollut pakko kirjoittaa toinen kirja. Olen säilyttänyt "Looking Backward" teoksen ajan, vuoden 2000, myöskin "Equality" ("Yhdenvertaisuus") teoksen aikana ja olen käyttämät ensinmainitun kertomuksen kehystä tämän lähtökohtana jonka nyt tarjoon. Jotta ne jotka eivät ole lukeneet kertomusta "Looking Backward" eivät joutuisi syrjäytetyiksi, liitettäköön tähän pääasialliset tapahtumat pääkohdissaan:
Vuonna 1887 Julian West oli rikas nuori mies eläen Bostonissa. Hänen oli määrä pian mennä naimisiin nuoren varakkaasta perheestä olevan naisen kanssa, jonka nimi oli Edith Barlett, ja asui sillä aikaa yksinään miespalvelijansa Sawyerin kanssa perhepalatsissaan. Kun häntä vaivasi unettomuus, oli hän talon perustuksen alle rakennuttanut kivihuoneen jota hän käytti makuuhuoneena. Jos tämänkään pakopaikan hiljaisuus ja yksinäisyys ei voinut antaa hänelle unta, kutsui hän joskus ammattitaitoisen nukuttajan vaivuttamaan hänet hypnoottiseen uneen, josta Sawyer osasi hänet herättää määrätyllä ajalla. Tämän tavan, samoinkuin maanalaisen huoneen olemassa olonkin tiesi vain Sawyer sekä se hypnotisti joka palvelustaan antoi. Toukokuun 30 päivän illalla 1887 West lähetti noutamaan tätä viimemainittua ja hänet nukutettiin tavallisuuden mukaan. Hypnotisti oli aikaisemmin ilmoittanut isännälleen aikovansa muuttaa kaupungista kokonaan pois samana iltana ja kehoitti häntä kääntymään toisten ammattimiesten puoleen. Samana yönä Julian Westin talo syttyi tuleen ja paloi poroksi. Sawyerin jäännökset löydettiin ja tunnettiin, ja vaikka ei Westistä mitään merkkiä löydetty, päätettiin että hän tietysti myös oli surmansa saanut.
Sata kolmetoista vuotta myöhemmin syyskuussa herran vuonna 2000 tohtori Leete, muuan lääkäri Bostonissa, joka jo oli eläkettä nauttiva, toimitti kaivostöitä puutarhassaan yksityisen laboratoriorakennuksen perustamiseksi, jolloin työn tekijät tapasivat muuratun kiviseinän tuhan ja hiilen peitossa. Sen avattua löydettiin kellari joka oli komeasti sisustettu 19:nen vuosisadan makuuhuoneen malliin, ja sängyssä nuoren miehen ruumis, joka näytti siltä kuin vastikään olisi laskeutunut nukkumaan. Vaikka isoja puita oli kasvanut kellarin yläpuolella, niin nuorukaisen ruumiin erinomainen säilyminen houkutteli tri Leetea koettamaan herättää sitä eloon, ja hänen omaksi hämmästyksekseen hänen ponnistuksensa menestyivät. Nukkuja heräsi eloon ja lyhyen ajan kuluttua täyteen nuoruuden kukoistukseen jota hänen ulkonäkönsä oli osottanut. Hänen hämmästyksensä saadessaan tietää mitä hänelle oli tapahtunut oli niin suuri että se pyrki vaaralliseksi hänen järjelleen, mutta sen esti tohtori Leeten lääketieteellinen kyky sekä yhtä paljon talon toisten jäsenten, tohtorin vaimon ja kauniin tyttären Edithin, ystävällinen kohtelu. Pian kuitenkin nuori mies unohti ihmettelemästä sitä mitä hänelle itselle oli tapahtunut sen hämmästyksen takia mitä sai kokea oppiessaan tuntemaan ne yhteiskunnalliset vaihteet joiden läpi maailma oli hänen nukkuessaan kulkenut. Askel askeleelta kuin lapselle hänen isäntäväkensä selitti hänelle, joka ei ollut tuntenut muuta elintapaa kuin olemassaolon taistelua, mitkä olivat ne kansallisen yhteistoiminnan yksinkertaiset periaatteet yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi joiden perusteelle uusi sivistys nojautui. Hän sai tietää että ei enää ollut olemassa ketään joka oli tai voisi olla rikkaampi tai köyhempi kuin toiset, vaan että kaikki olivat taloudellisesti yhdenvertaiset. Hän sai tietää ettei koskaan enää tehty työtä toiselle enemmän pakosta kuin sopimuksestakaan, vaan että kaikki samanarvoisina olivat kansan palveluksessa tehden työtä yhteisen varaston hyväksi joka yhtäläisesti jaettiin. Kaikki nämä ihmeet, niin selitettiin, olivat sangen yksinkertaisesti syntyneet tuloksina yleisen kapitalismin asettamisesta yksityisen kapitalismin sijaan ja tuotanto- ja jakokoneiston järjestämisestä yleisen yhteyden liikkeenä tuottamaan yleistä hyötyä yksityisen voiton asemasta.
Mutta vaikka ei kauan kestänyt, ennenkuin nuoren muukalaisen ensi hämmästys uuden maailman laitoksien johdosta vaihtui innokkaaksi ihailuksi ja hän oli valmis myöntämään että ihmissuku vasta ensi kerran oli oppinut miten tulee elää, hän pian alkoi tulla murhemieliseksi kohtalonsa takia joka oli saattanut hänet uuteen maailmaan jättääkseen hänet vain toivottoman turvattomuuden mielialan puserrettavaksi, jota hänen uusien ystäviensä kaikki ystävällisyys ei voinut poistaa, koska hänen täytyi tuntea että se oli vain säälin aiheuttama. Sitten hän huomasi että hänen kokemuksensa olivat paljon ihmeellisemmät kun oli otaksunutkaan. Edith Leete ei ollut kukaan muu kuin Edith Barlettin, hänen kihlattunsa tyttären tyttären tytär; tämä oli kauan murehtinut kadotettua sulhastaan, mutta oli lopuksi kuitenkin löytänyt lohdutuksen. Kertomus hänen surullisesta kohtalostaan, joka oli järisyttänyt hänen elämäänsä nuoruudessa, oli perheen muinaistieto ja perheen perintömuistojen joukossa olivat Julian Westin kirjeet yhdessä valokuvan kanssa joka esitti niin suloista nuoruutta että Edith oli äidin äidin äitinsä surua muistellen päättänyt olla kokonaan naimisiin menemättä. Pukuhuoneensa pöydällä hän piti nuoren miehen kuvaa. Tietysti siitä oli seurauksena että maanalaisen huoneen asukkaan alkuperä oli täysin tunnettu hänen pelastajilleen heti löydön jälkeen; mutta Edith syistä jotka hän itse tunsi oli vaatinut ettei toisen pitänyt saada tietää kuka hän oli, kunnes hän katsoi itse parhaaksi kertoa sen hänelle. Kun hän sitten oli huomannut ajan sopivaksi tehdä tämän, ei ollut enää kysymystäkään nuorella miehellä turvattomuudesta, sillä mitenkäpä saattoi kohtalo selvemmin osottaa että kaksi henkilöä oli toisilleen määrätty?
Hänen onnensa malja oli nyt täynnä. Kun hän laskeusi vuoteelleen tohtori Leeten talossa, häntä kiusasi inhoittava painajainen. Hänestä tuntui että hän avasi silmänsä ja huomasi olevansa vuoteellaan maanalaisessa huoneessa jossa nukuttaja oli hänet uneen vaivuttanut. Sawyer oli juuri lopettamassa niiden keinojen käyttämistä joita käytettiin hypnotismin vaikutuksen katkaisemiseksi. Hän pyysi aamulehteä ja luki päivämääräksi toukokuun 31 p. 1837. Silloin hän tiesi että koko tämä ihmeellinen juttu vuodelta 2000, sen onnellinen huolista vapaa veljien maailma ja siellä kohtaamansa kaunis tyttö olivat vain unen katkelmia. Aivot sekaannuksissa hän kulki kaupungille. Hän näki kaiken uusilla silmillä ja kaikki oli vastakkaista sille mitä oli nähnyt vuoden 2000 Bostonissa. Kilpailulle perustuvan teollisuusjärjestelmän mielipuolisuus, epäinhimillinen ylöllisyyden ja kurjuuden vastakkaisuus — ylpeys ja halpamaisuus, ääretön likaisuus, viheliäisyys ja mielettömyys koko asiain järjestelmässä mikä hänen silmiinsä sattui joka käänteessä häiritsivät hänen järkeänsä ja saattoivat hänen sydämmensä kipeäksi. Hän tunsi olevansa kuin ainoa terve mies joka sattumalta oli joutunut hulluinhuoneeseen. Päivän näin vaellettuaan hän illan tullen joutui entisten toveriensa seuraan jotka pilkkailivat häntä hänen surkeasta ulkonäöstään. Hän kertoi heille unensa ja miten se oli saattanut hänelle ajatuksen oikeamman, jalomman ja viisaamman yhteiskuntajärjestelmän mahdollisuudesta. Hän väitteli heidän kanssaan osottaen, miten helppoa olisi, jättämällä syrjään mielettömän kilpailun, veljellisen yhteistoiminnan kautta saada todellinen maailma yhtä siunausta tuottavaksi kuin se mistä hän oli uneksinut. Ensiksi he ivailivat häntä, mutta nähdessään hänen vakavuutensa he suuttuivat ja leimasivat hänet saastutetuksi olennoksi, anarkistiksi, yhteiskunnan viholliseksi ja ajoivat hänet pois luotaan. Ankaroissa sieluntuskissa hän heräsi, tällä kerralla heräsi todellisesti eikä unessa ja huomasi olevansa vuoteellaan tohtori Leeten talossa ja 20:nen vuosisadan aurinko paistoi hänen silmiinsä. Katsoen huoneensa akkunasta ulos hän näki Edithin puutarhassa noppimassa kukkia aamiaispöydälle ja hän kiirehti ulos kertoakseen unensa hänelle. Tälle kohdalle jätämme hänet jatkamaan kertomusta itsestään.
YHDENVERTAISUUS
LUKU I.
Ankara ristikuulustelija.
Monta kertaa osottaen suosiota ja mielenkiintoa kuunteli Edith uneni kertomista. Kun vihdoin olin lopettanut, hän rupesi miettimään.