"Arvelin sen olevan silkkiä tai hienoa pellavaa", vastasin, "mutta nyt näen ettei se ole. Epäilemättä se on jotakin uutta säijeyhdistystä."
"Me olemme keksineet monia uusia säijeyhteyksiä, mutta minulla oli mielessä enemmän edistyskysymys kuin aineellinen. Tämä ei ole kutomatuotetta ollenkaan, vaan paperia. Se on tavallisinta pukuainetta nykyään."
"Mutta — mutta", huudahdin, "jos satelee näihin paperipukuihin? Eivätkö ne sula ja eivätkö ne repeä, jos ne hiukan pingoittuu?"
"Tämänlaista pukua", sanoi "Edith, ei ole tarkoitettu myrskyilmaa varten, mutta ei se mitenkään sula vesi myrskyssä, olipa se miten ankara tahansa. Myrskypukuja varten käytämme paperia joka on ehdottomasti veden pitävä ulkopuoleltaan. Mitä sen kestäväisyyteen tulee, niin luullakseni huomaat että paperi on yhtä lujaa repeämistä vastaan kuin mikä tavallinen kangas tahansa. Tämä kudos on niin säikeillä vahvistettu että se pysyy koossa sangen tanakasti."
"Mutta talvisin kuitenkin lämmintä tarvitessanne täytyy teidän palata vanhan ystävämme lampaan turviin."
"Tarkoitat lampaan villoista tehtyjä pukuja? Ei, ei, niitä ei nykyaikana tarvita. Huokoisesta paperista tulee aivan yhtä lämmin puku kuin villastakin ja paljon kevyempi kuin teidän käyttämänne vaatteet. Ei mikään muu kuin haahkan untuva voisi olla samalla niin lämmin ja kevyt kuin meidän paperiset talvipukumme."
"Entä puuvilla ja pellava! Älähän vain sano että nekin ovat kokonaan hylätyt kuten villakin?"
"Ei suinkaan; me kudomme kankaita näistä ja muista kasvituotteista ja ne ovat melkein ylitä halpoja kuin paperi, mutta paperi on niin paljon keveämpää ja helpompaa muodostaa kaikkiin kuoseihin että sitä yleensä pidetään puvuksi parempana. Mutta missään tapauksessa emme pidä mitään ainetta puvuksi sopivana jota ei saata nakata loukkoon, kun se on likaantunut. Ajatus ruumiin verhojen pesemisestä ja puhdistamisesta ja niiden yhä uudelleen käyttämisestä olisi ihan sietämätön. Tästä syystä vaikka vaadimmekin kauniita pukuja emme erikoisesti välitä niiden kestävyydestä. Teidän päivinänne, näyttää siltä, oli teillä, lukuunottamatta pukujen pesemistapaa ja niiden uudelleen käyttämistä, vielä huonompi tapa, kun käytitte päällysvaatteitanne pesemättä niitä ollenkaan, ei ainoastaan päiviä vaan viikkoja, vuosia, vieläpä koko elinajankin, kun ne olivat erityisen arvokkaita, ja lopuksi ehkä annoitte ne vielä toisille. Näyttää siltä että naiset joskus säilyttivät häävaatteitansa niin kauvan että heidän tyttärensä niitä vielä häissään pitävät. Se meistä tuntuisi sangen vastenmieliseltä, mutta teidän hienot naisetkin siten tekivät. Miten köyhät säilyttivät ja pitivät vanhoja vaatteitansa, kunnes ne rääsyiksi kuluivat, se on asia jota ei jaksa ajatellakaan."
"Onpa jotenkin hämmästyttävää", sanoin, "huomata että vaatteiden puhtauskysymys on ratkaistu hävittämällä pesulaitokset, vaikka minä kyllä ymmärrän että se oli ainoa mahdollinen perinpohjainen ratkaisu. 'Kestävät käyttöä ja pesua', oli meidän pukukauppiaittemme tavallinen ilmoitus, mutta nyt kaiketi jos te myisitte pukuja teidän täytyisi taata että ne eivät kestä enemmän käytäntöä kuin pesuakaan."
"Mitä kulumiseen tulee", sanoi Edith, "niin meidän vaatteillamme ei koskaan ole tilaisuutta osottaa kestävyyttään, ennenkuin nakkaamme ne loukkoon, enemmän kuin muillakaan kutoelmilla, sellaisilla kuin matoilla, sänkyvaatteilla ja verhostimilla joita käytämme kodissamme."