Tämä huomautus, jota arvelin hyvinkin järkeväksi, saattoi Edithin nauramaan. "Epäilemättä emme paljonkaan muuta tehdä voisi, jos pesisimme pukumme", hän sanoi, "mutta me emme pese niitä, näethän."
"Ette pese! Miksi ette?"
"Koska emme pidä soveliaana pukeutua vaatteisiin jotka ovat ja niin likaantuneet että vaativat pesua."
"No niin, en tahdo sanoa että olisin ällistynyt", vastasin; "toden teolla luullakseni en osaa enää hämmästyä mitään; mutta ehkä hyväntahtoisesti selität minulle mitä teette puvulla, kun se on likaantunut."
"Me heitämme sen nurkkaan — se on, se joutuu takaisin myllyihin ja siitä tehdään jotakin muuta."
"Todellakin! Minun yhdeksännentoista vuosisadan ymmärrykselleni tuntuu puvun nurkkaan heittäminen paljon kalliimmalta kuin sen peseminen."
"Ei suinkaan, se on halvempaa. Miten paljon luulet nyt tämän minun pukuni maksavan?"
"Sitä en tiedä todellakaan. Minulla ei ole ollut vaimoa eikä ompelijain laskuja suoritettavana, mutta luulisin kuitenkin että se maksaa koko suuren joukon rahoja."
"Tällainen puku maksaa kymmenen-kaksikymmentä senttiä", sanoi Edith. "Mistä luulet sen olevan tehty?"
Otin hänen viittansa reunuksen sormieni väliin.