"Ei suinkaan. Teollisuushallituksemme ykseysluonne on sen elinaate, jota vailla ollen se heti joutuisi epäkäytännölliseksi. Jos kunkin ammatin jäsenet vallitsisivat sen olosuhteet, niin he aina olisivat viettelyksessä johtaa sitä itsekkäästi ja yhteiskunnan yleisille eduille vastakkaisesti ja koettaisivat, samoinkuin teidän yksityiskapitalistinne, saada niin paljon ja antaa niin vähän kuin mahdollista. Eikä vain kaikki eri työn tekijäin luokka olisi kiusauksessa toimia tällä tavalla, vaan kukin saman ammatin työn tekijäin aliosastotkin seuraisivat pian samaa politiikkaa, kunnes koko teollisuusjärjestelmä olisi hajalla, ja meidän tulisi kutsua kapitalistit haudoistaan pelastamaan meitä. Sanoessani että työn tekijät järjestivät työsuhteet, tarkoitin työn tekijöitä kokonaisuudessaan — se on, kansaa semmoisenaan, jonka kaikki jäsenet tätänykyä ovat työn tekijöitä kuten tiedätte. Teollisuusjärjestelmän eri haarojen olosuhteitten järjestäminen ja keskinäinen sovelluttaminen ovat kokonaan yleisen hallituksen tehtäviä. Samalla kuitenkin työsuhteitten järjestämistä kullakin toiminta-alalla valvovat sen työn tekijät tehokkaasti vaikka välillisesti sen oikeuden kautta joka meillä kullakin on saadessamme valita ja vaihtaa toiminta-alojamme. Kukaan ei haluaisi valita tointa, jonka olosuhteet eivät olisi tyydyttäviä, joten ne täytyy laittaa tyydyttäviksi ja pitää sellaisina."
Ollessamme tehtaassa tuli puolisen aika ja minä pyysin superintendenttiä ja Edithiä syömään kanssani. Halusin oikeastaan päästä varmuuteen siitä, oliko vastikään saamani luottokortti jonkun arvoinen vai eikö.
"Yksi asia on teidän puvuissanne", sanoin istuessamme pöytämme ääressä ruokasalissa, "jonka suhteen olen koko utelias. Tahdotteko sanoa minulle, kuka tai mikä määrää muodit?"
"Luoja määrää ainoan muodin mitä nyt yleisesti noudatetaan", vastasi Edith.
"Ja mikä se on?"
"Ruumiimme muoto", hän vastasi.
"Niin, niin, se on hyvä", vastasin, "ja aivan totta myös teidän pukuihinne nähden, samoinkuin se ei ollut meidän puvuissamme; mutta kysymykseni on vastinta vailla vielä. Selvästihän teillä on yleinen teoria puvuissanne nähtävänä, mutta onhan olemassa tuhansia eroavaisuuksia yksityiskohdissa, kuten tyylin mahdollisissa vaihdoksissa, kuosissa, värissä, aineessa ja missä lieneekään. No niin, pukujen laittokin luullakseni on kuten kaikki muukin teollisuus yleistä liikettä, yhteisen johdon alaista, eikö niin?"
"On varmaan. Ihmiset tietysti voivat tehdä omat pukunsa jos haluavat, aivan samoin kuin voivat tehdä mitä tahansa, mutta se olisi suurta ajan ja vaivan hukkaa."
"Hyvä. Tehtaissa valmistettavat puvut tehdään jonkun erikoisen suunnittelun tai suunnittelujen mukaan. Minun aikanani pukujen suunnittelukysymyksen ratkaisivat seuraelämän johtajat, muotilehdet, määräykset Pariisista tai herra ties mitkä kaikki; mutta joka tapauksessa kysymys meidän varalle ratkaistiin ja meidän täytyi vain totella. En sano että se oli mikään hyvä tapa; päinvastoin se oli inhottava; mutta minä haluan tietää: mikä järjestelmä teillä on tämän asemasta, sillä minä otaksun että teillä nyt ei ole seuraelämän johtajia, muotilehtiä eikä Pariisin määräyksiä? Kuka ratkaisee kysymyksen, miten pukeudutte?"
"Me", vastasi superintendentti.