"No niin, kun me turvaamme kansalaisen elämisoikeuden taloudelliseen puoleen nähden, niin me vain tarkoin seuraamme teidän esimerkkiänne turvaten hänet suoranaisilta hyökkäyksiltä. Jos me turvaisimme hänen taloudellisen elämänsä perusteen vain siinä määrässä että torjuisimme suorastaan nälän tai vilun takia tulevan kuoleman, kuten teidän vaivaislakinne verukkeeksi tekivät, olisimme teidän päivienne valtionkaltaisia joka kielsi ehdottomasti murhan, mutta suvaitsi kaikenlaatuisia iskuja jotka eivät juuri murhaa tuottaneet. Taloudellisesta puutteesta johtuva hätä ja tuska tuottamatta juuri suoranaisesti nälkäkuolemaa vastaavat tarkalleen vähempiarvoisia rikostekoja joita vastaan teidän valtionne suojeli kansalaisia yhtä huolellisesti kuin murhia vastaan. Kansalaisen oikeutta saada elämänsä turvatuksi taloudelliselta puolen ei sentakia saateta tyydyttää minkäänlaisilla määräyksillä vain olemassaolon suhteen eikä millään vähemmällä kuin siten että kaikkia tarpeita varten on olemassa mitä täydellisin varasto minkä vain kansan voima mitä toimekkaimmin hoitaen kansallisia lähteitä voi kaikille varata.
"Tämä merkitsee että laajentamalla lain ja yleisen oikeuden hallintovaltaa ihmisten etujen suojaamiseksi ja turvaamiseksi taloudellisellakin alalla me olemme vain seuranneet, kuten järkiperäisesti olimme velvoitetut seuraamaan, teidän paljon kerskumaanne perusohjetta yhdenvertaisuus lain edessä. Se perusohje tarkoittaa että samalla kuin yhteiskunta kokonaisuudessaan ryhtyy mihin hallinnolliseen toimenpiteeseen tahansa, sen täytyy toimia kenestäkään yksilöstä välittämättä kaikkien yhtäläiseksi eduksi. Ellemme me sentakia tahtoneet hyljätä periaatetta 'yhdenvertaisuus lain edessä', oli mahdotonta että yhteiskunta, otettuaan hoitoonsa omaisuuden tuotannon ja jaon yhteistehtäväkseen, saattoi suorittaa sitä minkään muun periaatteen nojalla kuin yhdenvertaisuuden."
"Jos oikeus suvaitsee", sanoin, "haluaisin tässä kohden saada luvan keskeyttää ja lopettaa oikeudenkäyntini entisen omaisuuteni takaisin saamiseksi. Minun aikanani me pidimme kiinni kaikesta mitä meillä oli ja taistelimme kaikkien puolesta mitä voimme saada hyvällä omallatunnolla, sillä kilpailijamme olivat yhtä itsekkäitä kuin mekin eikä heillä ollut sen korkeampia oikeuskäsitteitä eikä laajempia katsantokantoja. Mutta tämä uudenaikainen yhteiskuntajärjestelmä yleisine kaiken kapitaalin huoltamistoimenpiteineen yleiseksi hyvinvoinniksi muuttaa kokonaan aseman. Se asettaa ihmisen, joka enemmän himoitsee kuin osansa on, samallaiseen valoon kuin henkilön joka hyökkää kansan jokaisen jäsenen elinoikeuden kimppuun ja koettaa vahingoittaa jokaisen hyvinvointia. Sitä asemaa nauttiakseen täytyy jokaisen osottaa koko joukon parempia oikeustodistuksia vaatimuksilleen kuin minulla koskaan on ollut entisaikoinakaan!"
LUKU XII.
Miten omaisuuden erilaisuus hävittää vapauden.
"Kuitenkin", sanoi tohtori, "olen selittänyt vasta puolet niistä syistä joiden takia tuomarit eivät voisi, palauttamalla teille omaisuutenne, sallia yhteistä talousjärjestelmää vahingoitettavan ja alotettavan taloudellista erilaisuutta kansan kesken. On olemassa toinen suuri ja samanarvoinen oikeus kaikilla ihmisillä, jonka vaikka tarkoin sisältyykin elämisoikeuteen ylevät sielut asettavat vielä korkeammalle: tarkoitan vapauden oikeutta — se on, oikeutta ei vain elää, vaan elää persoonallisesti riippumatta lähimmäisestään ja omistaen vain ne yhteiset yhteiskunnalliset velvollisuudet jotka kaikille yhtäläisesti kuuluvat."
No niin, valtion velvollisuudeksi tunnustettiin kansalaisten vapauden turvaaminen teidän päivinänne aivan samoin kuin sen velvollisuutena oli turvata heidän elämänsä, mutta samalla rajoituksella, nimittäin että turvaamiseen kuului ainoastaan rikollisia hyökkäyksiä vastaan suojeleminen. Jos yritettiin kansalaista väkisin palauttaa orjuuteen, niin valtio astui väliin, mutta ei muuten. Kuitenkin oli teidän päivinänne vapauden ja persoonallisen riippumattomuuden, samoinkuin elämänkin suhteen totta se että ne vaarat, joille ne eniten alttiina olivat, eivät olleet väkinäisiä eivätkä rikollisia, vaan johtuivat taloudellisista syistä, olivat omaisuuden erilaisuuden välttämättömiä seurauksia. Kun valtio kokonaan tämän puolen jätti huomioon ottamatta, joka oli vertaamattomasti vapauskysymyksen suurin puoli, niin sen tarkoitus kansalaisten vapauden suojaamisessa oli yhtä törkeätä pilkkaa kuin heidän henkensä suojelemisen suhteenkin. Se oli vielä törkeämpääkin ja paljon suuremmassa asteikossa. Sillä vaikka minä olen puhunut omaisuuden ja tuotantokoneiston yksinoikeudesta, joka oli yhden kansan osan huostassa, sellaisena joka kaikkein ensiksi uhkasi yhteiskunnan jälellä olevan osan elämää ja jota sellaisena oli vastustettava, niin järjestelmän käytännöllinen päävaikutus ei kuitenkaan ollut ihmissuvun enemmistön elämän hävittämistä suorastaan, vaan sen pakottamista puutteen kautta ostamaan elämänsä heidän vapautensa riistäjiltä. Se on, he alistuivat palvelemaan omistavia luokkia ja tulivat heidän orjikseen saaden palkakseen olemassaolon tarpeita. Vaikka suuret joukot aina olivat sortumassa elintarpeitten puutteen takia, ei omistavan luokan harkittuna tarkoituksena kuitenkaan ollut heidän hukuttamisensa. Rikkaat eivät mitenkään voineet käyttää vainajia; toiselta puolen he loppumattomasti tarvitsivat käytettäväkseen ihmisolentoja palvelijoina, ei vain tuottamassa enemmän omaisuutta, vaan myös huvinsa ja ylöllisyytensä välikappaleina.
"Minun ei tarvitse muistuttaa teille, perehtynyt kun siihen olitte, että maailman teollisuusjärjestelmä ennen suurta vallankumousta perustui kokonaan ihmissuvun enemmistön pakollisille palveluksille omistavan luokan hyväksi taloudellinen tarve pakkovoimana."
"Epäilemättä", sanoin, "olivat köyhät luokkana rikkaitten taloudellisessa palveluksessa eli, kuten me sanoimme, työn palvelus oli kapitaalista riippuvainen, mutta tämä palvelus oli yhdeksännellätoista vuosisadalla tullut kokonaan vapaaehtoiseksi suhteeksi palvelijaan eli työn tekijään nähden. Rikkailla ei ollut mitään valtaa pakottaa köyhiä palvelijoikseen. He ottivat vain ne jotka vapaaehtoisesti tulivat pyytämään palvelukseen ja vielä kyyneleet silmissä rukoilivatkin. Tuskin niin etsittyä palvelusta saattoi sanoa pakolliseksi."
"Sanokaahan meille, Julian", sanoi tohtori, "kävivätkö rikkaat toistensa luona pyytämässä oikeutta saada olla toistensa palvelijoina eli työn tekijöinä?"