"Näitäkö vastenmielisen näköisiä papereita te sanotte omaisuudeksi?" sanoi Edith ilmeisesti pettyneenä.
"Emme itse papereita", sanoin, "vaan mitä ne edustivat."
"Ja mitä se oli?"
"Maan, talojen, myllyjen, laivojen, rautateitten ja kaikenlaisten muitten kappaleitten omistamista", vastasin, ja ryhdyin paraani mukaan selittämään hänen äidilleen ja hänelle itselleen vuokraa, liikevoittoa, korkoa, osinkoa j.n.e. Mutta selvästi näkyi heidän kasvojensa nolosta ilmeestä etten kovin suuria ennätyksiä saanut aikaan.
Vihdoin tohtori katsahti ylös papereista, joihin hän muinaistutkijan uteliaisuudella oli tarrannut, ja nauroi.
"Minä pelkään, Julian, että lähdette väärästä päästä. Teidän aikananne, näettehän, taloustiede oli asiain tiedettä, meidän päivinämme se on ihmisolentojen tiedettä. Meillä ei ole minkäänlaista mikä vastaisi teidän vuokraanne, korkoanne, liikevoittoanne tai muuta finanssikeksintöä, ja niitä tarkoittavilla sanoilla ei ole mitään merkitystä nyt muille kuin tutkijoille. Jos haluatte että Edith ja hänen äitinsä teitä ymmärtää täytyy teidän kääntää nämä rahasanat sanoiksi jotka merkitsevät miehiä, naisia ja lapsia, ja selittää kaikki teidän järjestelmänne mukaiset heitä koskevat seikat. Pidättekö sopimattomana, jos minä koetan tehdä asian heille hiukan selvemmäksi?"
"Olen teille siitä sangen kiitollinen", sanoin, "ja ehkä samalla saatatte sen selvemmäksi minullekin."
"Luullakseni", sanoi tohtori, "me kaikki ymmärrämme näiden asiakirjain luonteen ja arvon paljon paremmin, jos sen sijaan että puhuisimme niistä farmien, tehtaitten, kaivosten, rantateiden y.m. omistusoikeuden osotuksena pidämme kiinni vain siitä että ne todistivat omistajainsa olevan erilaisten miehiä, naisia ja lapsia käsittäväin joukkokuntain herroja eri osissa maata. Tietysti, kuten Julian sanoo, asiakirjat nimellisesti vahvistivat hänen oikeutensa vain kappaleisiin eivätkä puhu mitään miehistä ja naisista. Mutta ne miehet ja naiset, jotka seurasivat maatilojen, koneitten ja muitten erilaisten omaisuuksien mukana ja olivat niihin sidottuja ruumiillisten tarpeittensa kautta, juuri kaiken arvon loivat omaisuuden omistamiselle.
"Mutta ellei sitä edellytystä olisi ollut että oli ihmisiä jotka koska heidän täytyi käyttää maata alistuivat tekemään työtä sen omistajille siitä hyvästä että saivat sen haltuunsa, ei näillä omistus- ja kiinnityskirjoilla olisi ollut mitään arvoa. Niin on laita näiden tehdasosakkeittenkin. Ne puhuvat vain vesivoimasta ja koneista, mutta ne olisivat olleet arvottomia ilman niitä tuhansia ihmistyöntekijöitä jotka olivat sidotut koneisiin ruumiillisten tarpeitten voimalla yhtä lujasti kuin olisivat olleet niihin kahlehditut. Ja samoin nämä hiilikaivososakkeet. Ilman sitoi viheliäistä ihmisolentojen joukkoa, jonka puute oli tuominnut työtä tekemään eläväin haudoissa, minkä arvoisia olisivat olleet nämä osakkeet jotka eivät sanallakaan heistä mainitse? Miten kuvaavaa onkaan se seikka että pidettiin tarpeettomana mainitakaan pellolla, koneitten ääressä, kaivoksissa työskenteleväin orjain nimiä! Henkiorjuuden aikana joka ennemmin oli vallinnut, oli tarpeellista nimittää erikseen kukin sielu tuntomerkkineen, jotta hänet karkaamisen tapahtuessa voitaisiin keksiä sekä kuoleman tapauksessa arvata tappio. Mutta mitään tappion pelkoa ei ollut niiden orjain karkaamisen tai kuoleman takia jotka näiden asiakirjain mukaan omistajansa saivat. He eivät tahtoneet juosta tiehensä, sillä mitään parempaa ei ollut pakopaikaksi saatavissa eikä mitään pääsyä koko maailmaa käsittävän talousjärjestelmän käsistä joka heitä orjina piti; ja jos he kuolivat, ei se mitään tappiota heidän omistajilleen tuottanut, sillä alituisesti oli yllinkyllin toisia heidän tilalleen. Siis heidän luettelemisensa olisi ollut paperin haaskausta.
"Äsken aamiaispöydässä", jatkoi tohtori, "selittelin nykyistä katsantokantaa yksityiskapitalismin talousjärjestelmään nähden joka perustui kansan joukkojen pakolliseen kapitalistien palvelemiseen; sen palveluksen viimemainitut väkisin panivat toimeen anastaen etuoikeuden maailman tuotantolähteitten ja koneiston paljouteen ja jättäen puutteen puserruksen pakottamaan kansaa heidän ikeensä hyväksymään, poliisin ja sotilaitten aika ajoin puolustaessa heidän etuoikeuksiaan. Nämä asiakirjat kuvaavat erittäin sopivasti niitä nerokkaita ja vaikuttavia keinoja joiden avulla erilaatuiset työn tekijät järjestettiin kapitalistien palvelukseen. Ymmärrettävää kuvausta käyttääkseni, näiden erilaisten niin sanottujen arvopaperien saattaa sanoa olevan yhtä monenlaisia valjaita joilla puutteen puserruksen kukistamat ja kesyttämät kansan joukot iestettiin ja valjastettiin kapitalistien vaunujen eteen.