"Se on pakollinen kuten kaikki muutkin kasvatuskurssit, kunnes ruumis on täysin kehittynyt, jonka me arvelemme olevan asianlaidan kahdenkymmenen neljän vuoden ijässä; kuitenkin jatketaan sitä melkein aina läpi koko elämän, vaikkakin luonnollisesti se riippuu siitä, miten kukin yksilö haluaa."
"Tarkoitatteko, että te käytte säännöllisillä harjoituksilla voimistelulaitoksessa?"
"Miksi en kävisi? Eihän ole vähemmän tärkeätä minulle olla terve kuusikymmen vuotiaana kuin kahdenkymmenen ijässä."
"Tohtori", sanoin, "jos näytänkin hämmästyneeltä, on teidän muistettava, että minun päivinäni oli sääntönä, ettei yli neljänkymmenen olevan miehen sovi juosta katuvaunun jälessä ja mitä naisiin tulee, heittivät he juoksemisen jo viidentoista ikäisinä, jolloin heidän ruumiinsa asetettiin puristimiin, heidän säärensä säkkeihin, heidän varpaansa ruuvipuristimiin ja he sanoivat jäähyväiset terveydelle."
"Te näytätte todellakin olleen tyytymättömiä ruumiisiinne", sanoi tohtori. "Naiset laiminlöivät omansa kokonaan ja mikäli miehiin tulee, niin paljon kuin voin käsittää, he runtelivat ruumistaan neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka ja siitä lähtien häiritsi heitä taasen heidän ruumiinsa, joka todella olikin oikeutettua. Se ääretön fyysillinen heikkoudesta ja sairaudesta johtuva kurjuus, joka aiheutui täysin estettävissä syistä, näyttää meistä, lähinnä asian moraalista puolta, yhdeltä suurimmista seikoista, joista teidän taloudellista epäyhdenvertaisuussysteemiänne voi syyttää, sillä tästä alkusyystä voidaan joko suoranaisesti tai epäsuorasti johtaa melkein kaikki elämänne piirteet. Ei sieluja eikä ruumiita voineet teidän miehenne ottaa huomioon järjettömässä taistelussaan elämisensä puolesta, kun taasen monimutkainen osuusjärjestelmä, jonka alaisina naiset pidettiin häiritsi samalla tapaa sekä sielua että ruumista, kunnes ei enää ollut mikään ihme, ettei heihin ollut jäänyt jälelle vähääkään terveyttä."
Astuttuamme amfiteatteriin näimme me toisessa päässä voimistelutannerta noin kaksi tai kolmesataa nuorta miestä ja naista keskenään puhellen tai lepäillen. Nämä, kertoi tohtori minulle, olivat Edithin tovereita vuoden 1978 luokalta, kaikki ollen kahdenkymmenenkahden vuoden ikäisiä ja syntyneet samassa piirissä tai myöhemmin sinne asumaan muuttaneet. Minä tarkastelin ihaillen näiden nuorten miesten ja naisten vartaloita, kaikki ollen kauniita ja vankkoja kuin Olympuksen jumalat ja jumalattaret.
"Onko minun käsitettävä", sanoin, "että tämä on täydellinen ja rehellinen kuva koko nuorisostanne eikä mikään valikoima paremmista urheilijoista?"
"Onpa kyllä", vastasi hän, "kaikki kahdellakymmenellä kolmannella ikävuodellaan olevat nuorukaiset, jotka asuvat tässä piirissä, ovat tänään täällä, mahdollisesti itarilla tai kolmella poikkeuksella, jotka erityisistä syistä eivät ole voineet saapua."
"Mutta missä ovat rammat, rumat, heikot, keuhkotautiset?"
"Näettekö tuota nuorta miestä tuolla tuolissa, jonka ympärillä on min paljon muita?" kysyi tohtori.