Voimisteluharjoituksissa.
Edith oli tullut ylös jo siksi aikaisin että oli kuullut loppuosan puheestamme, ja nyt hän sanoi isällensä:
"Ajatellessani mitä olette kertonut Julianille nykyajan naisista verrattuna entisaikaisiin, olisi hän ehkä kernas käymään voimisteluharjoituksissa tänä iltapuolena katsomassa miten me itseämme kehitämme. Siellä on muutamia juoksu- ja ilmakilpailuja sekä joukko muita koetuksia. Tänä iltapuolena meidän vuosikurssimme on esillä, ja minun pitäisi siellä ainakin olla."
Tästä ehdotuksesta, joka innokkaasti hyväksyttiin, johtuivat hupaisimmat ja opettavaisimmat kokemukseni niiltä aikaisilta ajoilta jolloin muodostelin käsityksiäni kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistyksestä.
Voimistelukoulun ovella erosi Edith meistä yhtyäkseen luokkaansa amfiteaatterilla.
"Ottaako hän johonkin kilpailuun osaa?" kysyin.
"Koko hänen vuosikurssinsa — se on, kaikki hänen ikäisensä — tässä piirissä esiintyvät muutamissa tai useammissa esityksissä."
"Mikä on Edithin erikoisala?" kysyin.
"Mitä erikoisaloihin tulee", vastasi tohtori, "ei meidän kansamme suuresti niitä kehitä. Tietysti yksityisesti kukin tekee mitä mielii, mutta yleisten harjoitusten tarkoituksena ei ole niin paljon kehittää atleettisia erikoisuuksia kuin saada aikaan kaikenpuolinen ja hyvin suhteutuva ruumiillinen kehitys. Me haluamme kaikkein ensiksi saada vissin voima- ja mittakannan säärille, reisille, käsivarsille, lanteille, rinnalle, hartioille, niskalle j.n.e. Tämä ei ole korkein pyrkimyskohta, vaan välttämätön alin. Kaikki jotka sen saavuttavat, pidetään terveinä ja kelvollisina miehinä ja naisina. Sitten heidän huoleksensa jätetään itsensä kehittäminen yksityisesti mielensä mukaan sen kohdan yläpuolella erikoissuuntiin."
"Miten kauan tämä yleinen voimistelukasvatus kestää?"