"Te haluatte epäilemättä kernaasti", sanoi tohtori, "saada huomionne todistetuksi positiivisen todistuksen kautta. Ehkä jätämme amfiteatterin muutamiksi minuuteiksi ja menemme anatoomisiin saleihin. On todellakin harvinainen tilaisuus anatomian tutkijalle saada oppilas, joka on niin kehittynyt käsittämään, voidakseen tälle osottaa seuraukset, jotka taloudellisilla yhdenvertaisuuden prinsiipeillämme ja parailla kehitysmahdollisuuksilla kaikille on ollut pyrkiessään kehittämään ihmisruumista yleensä ja etenkin naisen ruumista. Sanon erityisesti naisen ruumista, sillä teidän päivinänne käännyttiin siitä poispäin vaikutusten johdosta, jotka kielsivät naiselta vapaan elämän. Tässä on joukko vaksikuvia, jotka ovat muodostetut yhdeksännentoista vuosisadan ihmisruumisopin tuntijain tiedonantojen mukaan, joille niistä saamme olla suuresti kiitollisia. Te tulette huomaamaan, kuten huomautuksenne äsken osoittivat, että pyrkimyksenä oli silloin sitoa ja estää kehitystä yläpuolella vyötäröitten ja ylenmäärin kehittää alapuolella. Vartalo näytti niin pieneltä kuin se olisi pehmennyt ja kutistunut kokoon, kuten sokerikuva lämpimässä ilmassa. Katsokaa, leveysläpimitta lantioitten kohdalta on varsinaisesti suurempi kuin hartioitten kohdalta, vaikka sen tulisi olla tuumaa tai kahta pienempi ja sipulimaista ulkomuotoa on suuresti täytynyt lisätä suuret määrät vaatteita, joita naisenne kokosivat vyötäistensä ympärille."
Näiden hänen sanojensa johdosta kohotin silmiäni erään naisruumiin jäykkiin kasvoihin, jonka kauneutta hän oli juuri moittinut ja minusta näytti kuin olisivat kuvan elottomat silmät katsoneet omiini moittivin ilmein, jonka johdosta sydämmeni oli heti valmis tunnustamaan tohtorin sanojen oikeuden. Minä olin ollut samanaikalainen tämän naisen kanssa ja ollut kiitollisuuden velassa heidän silmiensä välkkeelle kaikesta joka teki elämän jonkin arvoiseksi. Olkoon heidän kauneutensa sitten nykyajan kaavojen mukaan täydellistä tai ei, heidän kauttaan olin kumminkin oppinut tuntemaan naisellisuuden arvon. Ehkäpä moittivatkin nämät silmät minua siitä, että vaitiollen myönnyin halventamaan kauneutta, jolle niin paljon olin velkaa, yhdessä toisen aikakauden miehen kanssa.
"Hiljaa, tohtori, hiljaa!" huudahdin. "Epäilemättä te olette oikeassa, mutta nämät sanat eivät sovi minun kuultavikseni."
En voinut löytää sanoja selvittääkseni, mitä mielessäni liikkui, mutta se ei ollut tarpeenkaan. Tohtori ymmärsi ja hänen harmaat silmänsä kiilsivät, kun hän laski kätensä olkapäilleni.
"Oikein, poikani, täysin oikein! Niin on teidän asianne sanoa ja Edith pitäisi teistä vielä enemmän sanojenne johdosta, sillä nykyisin ovat naiset arkoja toistensa kunniasta, jollaisia he eivät mahtaneet olla teidän aikananne. Toiselta puolen taasen, jos näiden teidän päivienne naisten ruumiittomat varjot olisivat saapuvilla, iloitsisivat he enemmän kuin muut niistä kauniimmista ja paremmista temppeleistä, joita vapaus on rakentanut heidän tyttäriensä sieluille asuttaviksi.
"Katsokaa!" hän lisäsi viitaten toiseen kuvaan; "tässä on mallikuva nykyajan naisesta, muotopiirteet tosin ei ollen ideaaliset, mutta perustellut keskimääräisiin mittoihin tieteellistä vertailua varten. Ensiksi, te huomaatte että kuva on yli kaksi tuumaa korkeampi kuin tuo toinen. Katsokaa sen hartioita! Ne ovat voittaneet leveyttä kaksi tuumaa lantioihin nähden, jos vertaamme sitä tutkimaamme kuvaan. Toiselta puolen lantioitten ympärysmitta on suurempi osottaen parempaa lihaksien kehkeytymistä. Rinta on puolitoista tuumaa laajempi ja vatsan mitta on kasvanut kaksi tuumaa. Nämät kaikki kehkeytymiset ovat enemmän kuin mitä vartalon lisääntynyt pituus on voinut aiheuttaa. Mitä yleiseen lihaksien kehittymiseen tulee, voitte huomata, ettei siitä voi olla vertaustakaan.
"Mikä on syynä tähän? Yksistään seuraus naisen täydellisestä, vapaasta ja esteettömästä fyysillisestä elämästä, jonne tien on avannut naisen taloudellinen riippumattomuus. Kehittääkseen hartioita, käsivarsia, rintaa, lantioita, jalkoja ja ruumista yleensä, tarvitaan harjoitusta — ei hentoa ja lievää, vaan voimakasta, ja yhtämittaista, jota ei tehdä, satunnaisesti, vaan säännöllisesti. Ei löydy mitään sallimuksen myönnytystä, joka antaisi naiselle koskaan fyysillistä kehitystä muilla ehdoilla, kuin millä miehet ovat saavuttaneet kehityksensä. Teidän aikanne naisilla ei kuitenkaan tähän ollut tilaisuutta. Heidän työnsä oli lukemattomia aikoja supistunut suureen määrään pikku tehtäviä — käsi ja sormitöihin — tehtäviin, jotka väsyttivät ruumista ja sielua äärimmäisiinsä, mutta kokonaan jättivät elimellisiin voimiin vaikuttamatta, josta olisi ollut kehitystä ja vahvistusta käytetyille ruumiinosille. Ikimuistettavista ajoista saakka oli poika lähtenyt isänsä kanssa kaivamaan ja metsästämään tai kilpailemaan toisten poikien kanssa urheilussa, kun taasen tyttö jäi kotiin kehräämään ja leipomaan. Viiteentoista ikävuoteensa saakka voi hän jakaa veljensä kanssa muutamia pienempiä urheilutapoja, mutta täysin kehityttyään hän sai lopettaa kaiken osanoton; terveelliseen, voimistelevaan urheiluelämään. Mitä muuta voitiin silloin odottaa seurauksena kuin — heikontuvaa terveyttä ja puoli sairaloista elämää? Ainoa ihme on se, että niin pitkän ruumiillisen sortotilan jälkeen voi naisen fysiikka jälleen virota niin suuressa määrässä ja niin lyhyessä ajassa, kuin on tapahtunut viime vuosisadan naiselle avautuneen vapaan ajan aikana."
"Meilläkin oli useita mitä kauneimpia naisia; fyysillisestikin terveiltä näyttivät he ainakin meille", sanoin minä.
"Luonnollisesti he näyttivät teistä ja epäilemättä he olivatkin täydellisiä malleja, mitä te halusitte", vastasi tohtori. "He näyttivät teille, millaisen luonto oli aikonut koko sukupuolen olevan. Mutta olenko väärässä väittäessäni, että huono terveys oli yleisesti vallitsemassa naistenne joukossa? Niin kertovat meille kuitenkin tilastot Jos voimme niihin uskoa tapahtui neljä viidettä osaa lääkärien ammatinharjoittamisesta naisten keskuudessa eikä sekään näytä tehneen heille suurta hyvää, vaikkakaan kenties ei minun sopisi moittia omaa ammattiani. Tosi vaan on, etteivät he voineet tehdä mitään ja mahdollisesti tiesivätkin ei voivansa niin kauan kuin naisia hallitsevat seuratavat pysyivät muuttumatta."
"Luonnollisesti olette te oikeassa itse pääasiassa", vastasin. "Ja todellakin, muuan suuri kirjailija pani liikkeelle yleiseen hyväksytyn säännön, että sairaus oli naisten varsinainen terveydentila."