"Muistan tuon lauseen. Miten suuri tunnustus se olikaan sivistyksenne kykenemättömyydestä ratkaista puolen ihmissuvun perusonni Naisten sairaloisuus oli yksi sivistyksenne suuria surunäytelmiä ja hänen fyysillinen parantamisensa on yksi suurimpia kohtia yleisessä onnellisuudessa, jonka taloudellinen tasa-arvoisuus on tuottanut ihmissuvulle. Ajatelkaa, mitä sisältyy muutokseen naisen huokausten, kyynelten ja kärsimysten maasta, kuten te sen tunsitte, naisen nykyiseen maailmaan, jossa vallitsee riemun ja ilon henki sekä ylenmäärin pontevuutta ja elinvoimaa!"
"Mutta", sanoin, "yksi asia ei ole minulle täysin selvänä. Olematta lääkäri tai tietämättä sellaisista asioista enempää kuin nuoren miehen voi otaksua tietävän olen kuitenkin yleensä käsittänyt, että syynä naisen fyysillisen tilan heikkouteen ja hentouteen olivat vissit luonnolliset heikkoudet hänen suvussaan."
"Niin, minä tiedän, että teidän aikananne oli yleisenä lauselmana, että naisen fyysillinen ruumiin rakenne tuomitsi hänet välttämättömästi olemaan sairas, raihnainen ja onneton ja että enintäin voitiin hänen tilansa saada kärsittäväksi terveydellisessä suhteessa. Suurempaa herjausta luontoa vastaan ei koskaan ole lausuttu. Mikään luonnollinen järjestys ei voi aiheuttaa pysyväistä kärsimystä tai sairautta; jos niin on asianlaita, on järjellinen johtopäätös, että jotain on väärin. Itämaalaiset keksivät tarinan Eevasta ja omenasta sekä hänelle lausutusta kirouksesta selittääkseen naissuvun surun ja heikkouden, joka itse asiassa ei ollut seurauksena Jumalan kirouksesta, vaan ihmiskunnan omista oloista ja tavoista. Jos te kerran tunnustatte, että surut ja heikkoudet ovat erottamattomia naisen luonnollisesta olennosta, silloin ei löydy muuta loogillista seurausta kuin hyväksyä tarina historiallisena totuutena. Kuitenkin löytyi jo teidän päivinänne runsaasti esimerkkejä suurista eroista naisten fyysillisessä tilassa eri olosuhteissa ja eri yhteiskunnallisissa piireissä todistamaan puolueettomalle henkilölle, että läpeensä terveelliset olot, joita ylläpidetään tarpeeksi pitkä ajanjakso, johtaisivat naisen fyysilliseen parantamiseen, joka kokonaan vapauttaisi aiheettomasta parjauksesta Luojan maineen."
"Onko minun käsitettävä, ettei äiteyteen nykyisin liity mitään vaaraa tai kärsimystä?"
"Nykypäivinä ei sitä ollenkaan pidetä vaarallisena itse varsinaiseen tapahtumiseensa tai seurauksiinsa nähden. Kuten muutkin otaksutut luontaiset heikkoudet, joita teikäläiset viisaat miehet osasivat käyttää tehdäkseen niistä puolustuksia pitäessään naisia taloudellisessa alamaisuudessa, ovat ne lakanneet aiheuttamasta minkäänlaisia fyysillisiä häiriöitä."
"Ja naisen ruumiinrakennuksen fyysillisen kasvatuksen loppua ei vielä ole tiedossa. Vaikkakin miehet vielä ovat taitavampia muutamissa urheilulajeissa, uskomme me että molemmat sukupuolet kerran ovat täydellisesti fyysillisesti tasa-arvoisia ollen enää silloin eroavaisuuksia yksilöissä."
"On olemassa yksi kysymys", sanoin, "jonka tämä naisen ihmeellisen uudestisyntyminen synnyttää. Te sanotte, että hän jo on miehen vertainen fyysillisesti ja että teidän fysiolooginne otaksuvat ensi sukupolvissa vielä uusia kehityksiä tehdäkseen hänet täydellisesti miehen veroiseksi. Tästä päättäen voi siis sanoa, että hän varsinaisesti on ollut aina miehen veroinen ja että ainoastaan vastaiset asianhaarat ja olosuhteet ovat tehneet hänet vähemmän tasa-arvoisen näköiseksi, eikö niin?"
"Varmasti."
"Mistä sitten katsotte johtuvan sen tosiseikan, että hän on kaikkina aikoina ja kaikissa maissa sitten historian aamukoitteen muutamia epävarmoja ja muinaisia poikkeuksia lukuunottamatta ollut miehen fyysillinen orja alamainen? Jos hän siis kerran oli miehen arvoinen, miksi hän lakkasi sitä sitten olemasta, vieläpä niin yleisesti? Jos hänen alemmuutensa sitten historian takaisten aikojen katsotaan johtuvan miesten vaikuttamista epäsuotuisista oloista, miksi salli hän miehen tasa-arvossa ollen näitä olosuhteita sovitettavan itseensä? Viisaustieteellisen kysymyksen, miten joku olosuhde on lakattava, olisi sisällettävä järjellisen selityksen miten olosuhde on syntynyt."
"Aivan oikein todellakin", vastasi tohtori. "Teidän kysymyksenne koskee käytäntöä. Niiden teoria jotka päättelevät että nainen vielä on tuleva täysin yhdenvertaiseksi miehen kanssa fyysilliseen voimaan nähden sisältää välttämättä myös teidän esittämänne oletuksen että hänen on kerran täytynyt olla todellisesti yhtä voimakas kuin mies, ja se vaatii selitystä tämän yhdenvertaisuuden menettämisestä. Otaksutaanpa että mies ja nainen ovat olleet todellisesti fyysillisesti yhdenvertaisia jolloinkin muinaisuudessa. Jälelle jää räikeä erotus heidän sukupuolisuhteissaan — nimittäin, mies voi intohimojansa tyydyttää naisen kanssa vasten hänen tahtoaan, jos hän voi hänet voittaa, mutta nainen ei voi vaikka haluaisikin siten menetellä miehen suhteen ilman hänen täyttä suostumustansa, olipa hänen voimansa miten vankempi tahansa. Minä olen usein harkinnut syytä tähän tuntuvaan erotukseen, se kun on muinaisuuden koko sukupuolityranniuden juurena, mikä nyt onneksi on ikipäiviksi väistynyt keskinäisyyden tieltä. Toisinaan on minusta tuntunut että se oli luonnon määräys ihmisrotua elossa pitämään sen kehitysaikoina, jolloin elämä ei ollut elämisen arvoista muuten kuin etäällä olevain tulevaisten sukupolvien vuoksi. Tämän tarkoituksen, niin voimme arvella, se älykkäästi toteutti luovuttamalla väkinäisen ja määräävän vallan sukupuolisuhteissa sille sukupuolelle, jonka niskoilla oli vähempi osa sen harjoittamisen kautta aiheutuvista seurauksista. Me voimme sanoa että keksintö oli jotenkin halpa-arvoinen luonnon puolelta, mutta sen oli hyvin laskettu tarkoituksen täyttävän. Ilman sitä, huomioon ottaen lasta kantavan sukupuolen luonnollisen ja ymmärrettävää vastenmielisyyden antautua niin katkeran ja näköjään hyödyttömän kuorman alaiseksi, olisi ihmisrotu helposti voinut joutua kokonaan sukupuuton partaalle sen kehityksen pimeimpinä päivinä.