"Mutta palatkaamme takaisin siihen erikoiskysymykseen josta puhuimme. Otaksukaamme että mies ja nainen jolloinkin entisien sukupolvien eläessä ovat olleet yleisesti katsoen fyysillisesti samanarvoisia sukupuolittain. Tietysti oli olemassa monia yksilöllisiä erilaisuuksia. Kummankin sukupuolen joukossa olivat toiset voimakkaampia kuin toiset heidän oman sukupuolensa jäsenet. Toiset miehet olivat voimakkaampia kuin jotkut naiset, ja toiset naiset taas voimakkaampia kuin jotkut miehet. Hyvä; me tiedämme että vielä historiallisinakin aikoina käytettiin vaimoja otettaessa raakalaista väkisin ryöstämistapaa. Sitä suuremmalla syyllä voimme otaksua voimaa käytetyn aina mahdollisuuden sattuessa vieläkin aikaisimpina ajan jaksoina. Vankalla naisella ei kuitenkaan voinut olla mitään tarkoitusta sukupuoliasioihin nähden kukistaessaan heikomman miehen eikä sen takia häntä halunnut tavoittaa. Päinvastoin kuitenkin vankoilla miehillä oli tarkoitus vangitessaan ja pitäessään vaimoinaan naisia jotka olivat heitä itseään heikommat. Koettaessaan hankkia vaimoja miehet luonnollisesti välttivät voimakkaampia naisia, joita heidän olisi ollut vaikea vallita, ja pitivät puolisoinaan mieluummin heikompia olentoja, jotka vähemmin kykenivät heidän tahtoansa vastustamaan. Toiselta puolen heikompain miesten oli verraten vaikeata vangita puolisoa ollenkaan, ja sen takia oli luultavampaa ettei teiltä jälkeläisiäkään jäänyt. Huomaatteko asian johtoa?"
"Sehän on kyllin selvä", vastasin. "Te tarkoitatte että vankempi nainen ja heikompi mies kuolivat sukupuuttoon ja että jälellä olevaan rotuun tulivat kuulumaan vankemmat miehet ja heikommat naiset."
"Aivan niin. Otaksukaamme nyt että sukupuolten fyysillisen voiman erotus tuli täysin järjestettyä historian takaisina aikoina, ennen sivistyksen sarastusta; kertomuksen loppu on hyvin yksinkertainen. Tunnustetusti vallitseva sukupuoli tahtoi tietysti koettaa ylläpitää ja lisätä vallintavaltaansa, ja kokonaan kukistettu sukupuoli rupesi aikaa voittaen pitämään synnynnäistä ala-arvoisuuttaan luonnollisena, välttämättömänä ja taivaan määräämänä. Ja niin sitä jatkui kuin on jatkunut, kunnes maailma viime vuosisadan lopulla heräsi näkemään inhimillisen yhteiskunnan uudelleen järjestämisen välttämättömäksi ja mahdolliseksi moraaliselle perusteelle, jonka ensimmäisenä periaatteena tuli olla kaikkien ihmisolentojen yhdenvertainen vapaus ja arvo. Sen jälkeen ovat naiset uudelleen ruvenneet tavoittelemaan — ja myöhemmin kokonaan saavuttavatkin — muinaista fyysillistä yhdenvertaisuuttaan miesten suhteen."
"Minun mieleeni johtuu muuan hälyttävä aatos", sanoin. "Mitähän jos nainen lopuksi nousisi ei ainoastaan yhdenvertaiseksi miehen kanssa fyysillisen ja henkisen voiman suhteen vaan häntä ylemmäksi, kuten mies ennen, ja mitähän jos hän sitten käyttäisi sitä ylemmyyttään edukseen, kuten mies teki?"
Tohtori nauroi. "En luule teidän tarvitsevan pelätä että sellaista ylemmyyttä, vaikka se saavutettaisiinkin, ruvettaisiin väärinkäyttämään. Ei sen takia että naisille sellaisenaan voitaisiin varmemmin kuin miehille uskoa vastuunalaisuudesta vapaata valtaa, vaan siitä syystä että ihmissuku on varmasti nousemassa sitä jo osaksi saavutettua pohjaperustetta kohti, jossa henkiset voimat kokonaan vallitsevat kaikkia asioita, ja fyysillistä voimaa koskevat kysymykset menettävät kaiken tärkeytensä ihmisellisissä olosuhteissa. Ihmisyyden vallinta ja johto on jo suuressa määrin joutunut, ja selvästi on määrätty kokonaan joutumaan niiden käsiin joilla on suurin sielu — se on, niille joilla eniten on Itse Suurimman henkeä; ja se olosuhde itsessään on ehdottomin takuu sen vallan väärinkäyttämistä vastaan itsekkäitä tarkoituksia varten, koska sellainen väärinkäyttö tekisi lopun siitä vallasta."
"Itse Suurin — mitä se merkitsee?" kysyin.
"Se on niitä nimiä joilla kutsumme sielua ja Jumalaa", vastasi tohtori, "mutta se on liian suuri aine käydäksemme siihen nyt käsiksi."
LUKU XXII.
LIIKEVOITTOJÄRJESTELMÄN TALOUDELLINEN ITSEMURHA.
Seuraavana aamuna Edith sai kutsun saapua työpaikkaansa, jotakin erikoista tilaisuutta varten. Hänen lähdettyään etsin tohtorin käsiini kirjastosta ja rupesin ahdistamaan häntä kysymyksillä, joita tavallisuuden mukaan oli yön aikana kasaantunut mieleeni koko varasto.