"Mitä se merkitsi?"
"Se merkitsi että kapitalistin tuli maksaa mahdollisimman vähän niille jotka hänelle työtä tekivät tai myivät hänelle tuotteensa, ja toiselta puolen asettaa mahdollisimman korkea hinta tuotteilleen, tarjotessaan ne myytäväksi yleisölle markkinoilla."
"Ja se yleisö", huomautti opettaja, "oli pääasiallisesti sitä työväestöä jolle hän ja hänen kapitalistitoverinsa juuri olivat maksaneet mahdollisimman lähellä olematonta olevan palkan siitä että olivat luoneet sen tuotteen jonka heidän nyt odotettiin ostavan takaisin mahdollisimman korkeasta hinnasta."
"Aivan niin."
"No niin, koettakaamme ymmärtää tämän säännön täyttä taloudellista viisautta sellaisena kuin sitä kansan liikkeessä käytettiin. Se merkitsee, eikö niin: Hanki jotakin olemattomalla tai olematonta niin lähellä olevalla kuin mahdollista? No, jos siis voit saada sen kokonaan olemattomalla, niin toteutat lopullisesti ohjesäännön. Esimerkiksi, jos tehtailija saattoi lumota työmiehensä siihen määrään että olisi saanut heidät työtä tekemään hänelle kokonaan ilman palkkaa, niin hän olisi toteuttanut ponsisäännön koko tarkoituksen, eikö niin?"
"Varmasti; tehtailija, joka sen olisi saattanut tehdä ja sitten laskea markkinoille maksamattomain työn tekijäinsä tuotteet tavallisista hinnoista, olisi tullut rikkaaksi sangen lyhyessä ajassa."
"Ja sama kai luullakseni olisi ollut laita viljakauppiaan joka olisi kyennyt sellaisen edun voittamaan farmareilta että olisi saanut heidän viljansa ilmaiseksi ja jälestäpäin myynyt sen korkeasta hinnasta?"
"Varmasti hänestä olisi tullut miljoonan omistaja heti."
"No niin, otaksukaamme nyt että tämän lumoamiskeinon salaisuus olisi ollut tunnettu tuotantoa ja vaihtoa johtavain kapitalistien kesken ja että he olisivat sitä yleisesti käyttäneet, niin että jokainen heistä olisi kyennyt saamaan palkattomia työmiehiä ja ostamaan tuotantoa maksamatta siitä mitään, silloin epäilemättä kaikki: kapitalistit olisivat tulleet satumaisen rikkaiksi."
"Ei suinkaan."