"Käytännöllinen seuraus", vastasi poika, "oli välttämättömästä se että ratkeama syntyi niiden tuottavan ja kuluttavan voiman välillä jotka liikevoitoilla kuormitettuja tavaroita olivat tuottamassa. Heidän kulutuskykynsä riippui niiden rahamerkkien arvosta joita he saivat tuottamistaan tavaroista, ja tiedonantojen mukaan se arvo oli pienempi kuin puodeissa näille tavaroille määrätty arvo. Se erotus osotti heidän tuotanto- ja kulutuskykynsä välistä ratkeamaa."
MARGARET KUVAA TÄTÄ POHJATONTA RATKEAMAA.
"Margaret", sanoi opettaja, "jatkahan sinä nyt siitä mihin Frank lopetti ja selitä meille mikä olisi ollut seuraus kansan talousjärjestelmälle sellaisesta ratkeamasta sen kuluttavan ja tuottavan voiman välillä jonka Frank meille osotti liikevoiton ottamisesta syntyneen."
"Seuraus", sanoi tyttö joka vastasi Margaretin nimeä mainittaessa, "riippui kahdesta vaikuttimesta: ensiksi, miten lukuisa joukko oli palkkalaisia ja ensimmäisiä tuottajia, joiden tuotteille liikevoitto asetettiin; sekä toiseksi, miten suuri oli asetetun liikevoiton määrä ja siitä johtuva erotus kunkin työläisjoukkoon kuuluvan yksilön tuottavan ja kuluttavan voiman välillä. Jos tuottajia, joiden tuotteille liikevoitto asetettiin, oli vain kourallinen kansasta, niin kokonaisvaikutus siitä etteivät kyenneet ostamaan takaisin ja kuluttamaan muuta kuin osan tuotteistaan saattoi luoda vain vähäpätöisen ratkeaman yhteiskunnan tuottavan ja kuluttavan voiman välille kokonaisuudessaan. Mutta jos toiselta puolen katsoen heitä oli suuri osa koko väestöstä, niin ratkeama tuli samassa suhteessa suuremmaksi, ja taannuttava vaikutus estäen tuotantoa tuli sitä turmiollisemmaksi."
"Ja mikä oli palkkalaisten ja alkuperäisten tuottajain todellinen suhde koko väestöön nähden, joita liikevoittojärjestelmä esti kuluttamasta yhtä paljon kuin he tuottivat?"
"Heitä oli, kuten Frank sanoi, vähintäin yhdeksän kymmenettä osaa koko kansasta, ehkä enemmänkin. Liikevoiton ottajia, olivatpa sitten joko tuotannon tai jaon järjestäjiä, oli luvultaan paljon vähemmän merkitsevä joukko, kun taas ne joiden tuotteille liikevoitto asetettiin muodostivat yhteiskunnan enemmistön."
"Hyvä on. Me tahdomme nyt tarkastella toista vaikutinta josta riippui sen ratkeaman koko minkä liikevoittojärjestelmä oli luonut yhteiskunnan tuottavan ja kuluttavan voiman välille — nimittäin asetetun liikevoiton määrää. Selitähän meille siis mitä sääntöä kapitalistit noudattivat liikevoittoa määrätessään. Epäilemättä he järkevinä ihmisinä, ymmärtäen korkeitten liikevoittojen vaikutuksen kulutuksen estämiseen nähden, asettivat liikevoittojensa määräyskannan niin alhaiseksi kuin mahdollista."
"Päinvastoin, kapitalistit määräsivät liikevoittonsa mahdollisimman korkeiksi. 'Heidän sääntönänsä oli: Verota liikettä niin paljon kuin se kestää voi'."
"Tarkoitatko että he varta vasten koettivat korottaa liikevoittoa mahdollisimman ylhäiselle asteelle, sen sijaan että olisivat yrittäneet sen vaikutusta vähentää, kun se kulutusta pienenti?"
"Sitä juuri tarkoitan", vastasi Margaret. "Liikevoittojärjestelmän kultainen sääntö, kapitalistien suuri ponsilause oli: 'Osta huokeimmilla markkinoilla — myy kalliimmilla'!"