"Liikevoittojärjestelmän pakkolain takia jonka avulla se toimi tuotannon rajoittamiseksi."
"Millä tavoin tätä lakia käytettiin?"
"Siten että luotiin kuilu yhteiskunnan tuottavan ja kuluttavan voiman välille, jonka tuloksena oli että kansa ei kyennyt kuluttamaan, yhtä paljon kuin se kykeni tuottamaan."
"Ole hyvä ja selitä tarkoin miten liikevoittojärjestelmä johti tähän tulokseen."
"Kun asiain vanhan järjestelmän aikana", vastasi Frank poika, "ei ollut mitään yhteistä toimintaa joka olisi huolta pitänyt työn ja vaihdon järjestämisestä, niin se toimi luonnollisesti joutui urakoitsevain yksilöiden huostaan, joiden täytyi olla kapitalisteja, koska se toimi vaati paljon kapitaalia. Ne olivat kahta eri luokkaa — kapitalistit jotka järjestivät työtä tuotantoa varten; ja liikemiehet, välittäjät ja kauppiaat jotka järjestivät jaon ja koottuaan kaikki eri tuotantolajit markkinoille myivät ne jälleen yleisölle kulutusta varten. Suuri kansan enemmistö — yhdeksän ehkä joka kymmenestä — oli palkkalaisia jotka myivät työnsä tuotantokapitalisteille; taikka pieniä itsenäisiä tuottajia jotka myivät persoonalliset tuotteensa välittäjille. Farmarit olivat tätä viimemainittua luokkaa. Palkkalaiset ja farmarit ne rahat käsissään, jotka he saivat palkkoina tai tuotteittensa hintana, läksivät myöhemmin markkinoille, jonne kaikellaiset tuotteet oli koottu, ja ostivat takaisin niin paljon kuin voivat kuluttaakseen. Tietysti oli nyt kapitalistien, jotka olivat joko tuotantoa tai jakoa järjestämässä, saatava jotain korvausta siitä että uskalsivat kapitaalinsa sijoittaa sekä tuhlata aikaansa tässä työssä. Tämä korvaus oli liikevoitto."
"Selitä meille, miten liikevoitto koottiin?"
"Tehtailijat tai työtä antavat kapitalistit maksoivat ihmisille jotka heille työtä tekivät, ja kauppiaat maksoivat farmareille heidän tuotteistaan merkeissä joita sanottiin rahaksi ja joilla saattoi ostaa takaisin kaikkia markkinoilla olevia sekatuotteita. Mutta kapitalistit eivät antaneet enemmän palkkalaiselle kuin farmarillekaan näitä rahamerkkejä niin paljon että olisivat voineet ostaa takaisin yhtä paljon kuin heidän työnsä oli tuottanut. Erotus, jonka kapitalistit jättivät itselleen, oli heidän liikevoittonsa. Se koottiin siten että asetettiin tuotteille korkeampi hinta niitä puodeissa myytäissä kuin mitä tuotteen kustannus oli kapitalisteille maksanut."
"Esitä joku esimerkki."
"Otamme sitten ensin tehtailijakapitalistin joka palkkasi työtä. Otaksutaan että hän valmistutti kenkiä. Otaksutaan että hän maksoi kutakin kenkäparia kohti 10 senttiä nahkurille rahassa, 20 senttiä työstä joka käytettiin kenkäin kokoamiseksi ja 10 senttiä kaikesta muusta työstä joka jollain tavoin kuului kengän valmistamiseen, joten pari maksoi hänelle todella etukäteen. 40 senttiä. Hän myi kengät välittäjälle sanokaamme 75 sentistä. Välittäjä myi ne vähittäismyyjälle yhdestä dollarista, ja vähittäismyyjä myi ne kuluttajalle puolesta toista dollarista. Ottakaamme toiseksi esimerkiksi farmari joka ei myynyt ainoastaan työtään kuten palkkalainen, vaan työnsä yhdessä aineksiensa kanssa. Otaksutaan että hän myi vehnänsä viljakauppiaalle 40 sentistä bushelin. Viljakauppias myydessään sen jauhomyllyyn vaati sanokaamme 60 senttiä bushelista. Jauhomylly myi sen jauhotukkukauppiaalle yli jauhatukseen käytetyn työn kustannusten hinnasta joka sisälsi sievän liikevoiton hänelle. Jauhotukkukauppias lisäsi vielä liikevoiton myydessään sen vähittäiskauppiaalle ja tämä vielä myydessään sen kuluttajalle. Siten lopuksi vehnäbusheli jauhettuna jauhona maksoi alkuperäiselle farmarille, hänen ostaessaan sen takaisin käytettäväkseen, yksin liikevoittosummien takia yli sen todellisen työkustannuksen jota välitystoimessa oli käytetty, ehkä kaksi kertaa enemmän kuin mitä hän siitä sai viljakauppiaalta."
"Hyvä on", sanoi opettaja. "Entä tämän järjestelmän käytännöllinen seuraus?"