"Selitähän meille, miksi liikevoittojen tuli olla niin suuria tätä tarkoitusta varten."
"Laillisia liikevoittoja yksityiskapitalismin aikana", vastasi tyttö Margaret — "se on, sellaisia joita tuotantoon tai liikkeeseen ryhtyväin ihmisten tuli itsepuolustuksekseen laskea saavansa, vaikka miten hyväntahtoisia olisivat olleet yleisöä kohtaan — oli kolmea laatua, jotka kaikki joutuivat yksityiskapitalismin kanssa eroamattomassa yhteydessä olevista olosuhteista, joista ei ainoatakaan enää ole olemassa. Ensiksi, kapitalistin täytyi laskea saavansa ainakin niin suuri korvaus uskaltamastaan kapitaalista kuin hän olisi saattanut saada lainaamalla sen hyviä takuita vastaan — se on, voimassa oleva korkomäärä. Ellei hän siitä ollut varma, piti hän parempana lainata kapitaalinsa. Mutta se ei vielä riittänyt. Käydessään liikkeeseen hänellä oli koko kapitaalinsa menettämisen vaara tarjolla, jota ei ollut lainatessaan sen hyviä takuita vastaan. Sentakia kapitaalin voimassa olevan korkomäärän lisäksi täytyi hänen liikevoittonsa korvata myös liikkeeseen uskalletun kapitaalin vakuutuskustannukset — se on, täytyi olla liikeyrityksen menestymistapauksessa voiton toiveet siksi suuret että ne vastasivat kapitaalin menettämisvaaraa häviämistapauksessa. Jos häviämismahdollisuudet esimerkiksi olivat yhtä suuret, täytyi hänen laskea yli sadan prosentin liikevoitto menestymistapauksessa. Itse asiassa tappiomahdollisuudet liikkeessä ja kapitaalin menettämisvaara olivat niinä aikoina useasti paljon enemmän kuin yhtä suuret. Liike oli todella vähän muuta kuin keinottelevaa uhkapeliä, arpajaisten pitoa joissa tyhjät olivat paljon lukuisammat kuin voitot. Rahain sijoitushoukutusten täytyi senvuoksi olla suuret. Sitäpaitsi jos kapitalisti itse otti käsiinsä liikkeen hoidon johon hän oli rahansa sijoittanut, hän piti kohtuullisena vaatimuksena superintendentin asianmukaisia palkkoja — toisin sanoen korvausta taidostaan ja arvostelustaan, kun osasi kuljettaa aluksen liikemeren myrskylaineitten läpi, joihin verrattuina niinä aikoina pohjois-Atlanti keskitalvella oli kuin myllypuronen. Tästä palveluksesta hänen arveltiin olevan oikeutetun tekemään runsaan lisäyksen liikevoiton määrään."
"Sinä siis päättelet, Margaret, että vaikka entisajan kapitalisti olisi ollut taipuvainen kohtuullisuuteenkin yhteiskuntaa kohtaan, ei hän kuitenkaan olisi voinut turvallisesti vähentää liikevoittonsa määrää niin paljon että se olisi voinut saattaa kansaa paljoakaan lähemmäksi kuin se oli sitä olotilaa missä se olisi saanut kuluttaa tuotteensa."
"Aivan niin. Pahan juuri oli niissä loppumattomissa vaikeuksissa, sekaannuksissa, erehdyksissä, uskalluksissa ja tuhlauksissa joihin yksityiskapitalismi ehdottomasti sotki tuotannon ja jaon menettelytavan, mikä yleiskapitalismin aikana on käynyt kokonaan niin yksinkertaiseksi, helposti toimitettavaksi ja varmaksi."
"Sitten ei ollenkaan näytä olevan välttämätöntä pitää meidän kapitalistisia esivanhempiamme moraalisina hirviöinä, vaikka huomaammekin heidän taloudellisten menettelytapojensa johtaneen surulliseen tulokseen."
"Ei millään tavalla. Kapitalistit olivat epäilemättä sekä hyviä että pahoja, kuten toisetkin ihmiset, vaan luultavasti koettivat samoin kuin muutkin ihmiset paraansa mukaan suojautua sellaisen järjestelmän turmiollisia vaikutuksia vastaan, joka viidessäkymmenessä vuodessa olisi itse taivaankin helvetiksi muuttanut."
MARION SELITTÄÄ YLITUOTANTOA.
"Se riittää, Margaret", sanoi opettaja. "Me pyydämme nyt sinua, Marion, edelleen selittämään tätä asiata. Jos liikevoittojärjestelmä toimi sen kuvauksen mukaan jonka olemme kuulleet, niin olemme valmistuneet oppimaan että taloudellisen tilan merkkinä olivat suuret käyttötavara varastot liikevoiton omista jäin käsissä, jotka he ilomielin myivät, sekä toiselta puolen suuri tavarain alkuperäisten tuottajain joukko, joka oli tavarain kipeässä tarpeessa, mutta ei kyennyt niitä ostamaan. Miten tämä teoria soveltuu yhteen historioihin merkittyjen tosiasiain kanssa?"
"Niin hyvin", vastasi Marion, "että melkeinpä tekisi mieli uskoa teidän niitä lukeneen." Jolloin koko luokka hymyili ja samoin tein minäkin.
"Kerrohan tarpeettomasti sekoittamatta siihen leikkiä — sillä asia ei ollut leikillistä laatua esi-isillemme — asiain tila joihin viittasit. Havaitsivatko meidän isoisämme isät tässä tavarain ylenpalttisuudessa ostajain lukuun verraten taloudellisten selkkausten syitä?"