"He havaitsivat sen olevan sellaisten selkkausten suurena ja alituisena syynä. Heidän vaivojensa pysyväisenä taakkana olivat ahtaat ajat, liikeseisaukset ja tuotteiden kasaantumiset. Tilapäisesti heillä oli lyhyitä, kuten he sanoivat hyvän ajan jaksoja, jotka aiheutuivat hiukan vilkkaammasta ostosta, mutta paraimpinakin heidän hyvinä aikoinaan oli kansan enemmistön tila sellaista jota me sanoisimme inhoittavaksi viheliäisyydeksi."
"Mikä oli se sana jolla he yleisemmin kuvailivat markkinoilla olevan enemmän tavaraa kuin voitiin myydä?"
"Ylituotanto."
"Tarkoittiko tämä ilmaisumuoto että todellisesti oli tuotettu ruoka-aineita, vaatetta ja muita tarpeita enemmän kuin kansa saattoi käyttää?"
"Ei suinkaan. Kansan enemmistö oli alituisesti suuressa puutteessa ja katkerammassa puutteessa kuin koskaan juuri niinä aikoina jolloin liikekoneiston oli seisauttanut se mitä he ylituotannoksi sanoivat. Kansa, jos olisi päässyt käsiksi yli tuotettuihin tavaroihin, olisi joka aika ne hetkessä kuluttanut ja ääneen kutsunut lisää. Selkkauksena oli se, kuten jo on sanottu, että kapitalistitehtailijain ja liikemiesten nylkemä liikevoitto oli tehnyt alkuperäisille tuottajille mahdottomaksi ostaa ne takaisin sillä hinnalla minkä olivat saaneet työstään tai tuotteistaan."
"Mihin ovat historioitsijamme tahtoneet verrata yhteiskunnan olosuhteita liikevoittojärjestelmän aikana?"
"Kroonillisen luonnon ruuansulatuksen potilasuhriin joka tauti oli niin yleinen esi-isiemme kesken."
"Ole hyvä ja selitä tämä vertaus."
"Huonoa ruuansulatusta kärsivä potilas ei kyennyt ruokaa sulattamaan. Herkkujen yltäkylläisyydessä hän riutui, kun häneltä puuttui ravinnon sulatusvoima. Vaikka ei voinut syödä kylliksi henkeään ylläpitääkseen, hän kärsi alituiseen ruuansulatuksen tuskia, ja vaikka häntä kiusasi sellainen tunne että vatsa oli aina liian täynnä, hän kuitenkin oli nääntymäisillään ravinnon puutteen lakia. Yhteiskunnan taloudelliset olosuhteet liikevoittojärjestelmän aikana olivat kuvaavasti samanlaiset kuin sellainen huono ruuansulatus. Kansan enemmistö oli aina katkerassa puutteessa kaiken suhteen, vaikka teollisuutensa kautta kykeni yllin kyllin kaikkia tuottamaan, mutta liikevoittojärjestelmä ei voinut sallia sen kuluttaa sitäkään mitä se tuotti, vielä vähemmän tuottamaan mitä se kykeni. Tuskin oli enemmistö saanut pahimman nälkänsä tyydytettyä, kun liikejärjestelmän valtasi ankarat ruuansulatuksen tuskat ja kaikki ylenmäärin kuormitetun järjestelmän enteet, joista =ei mikään muu voinut vapauttaa kuin syömättä oleminen, minkä jälkeen sama kokemus samalla seurauksella uudistui ja niin yhä edelleen."
"Voitko selittää, minkä vuoksi sellaista tavatonta nimeä kuin ylituotanto käytettiin merkitsemään tilaa jota paremmin olisi nälänhätä kuvannut; miksi sellaisen tilan sanottiin aiheutuvan yltäkylläisyydestä, kun se silminnähtävästi oli seuraus keinotekoisesta kieltäytymisestä? Erotushan oli samanlainen kuin jos olisi nälkäkuumeen sanonut ylönsyömisestä johtuneen."