"Sentakia että taloustieteilijät ja oppineet luokat, joilla yksinomaan oli sanontavalta, katselivat talouskysymystä kokonaan kapitalistien kannalta ja jättivät huomioon ottamatta kansan edut. Kapitalistin silmillä katsellen oli se ylituotantoa, kun hän tuotteista kiskoi liikevoittoa, joka ne korotti kansan ostokyvyn yläpuolelle, ja niin muuttivat sitä hänen edukseen kirjoittivat taloustieteilijät. Kapitalistin ja siis taloustieteilijän kannalta katsoen oli kysymyksessä vain markkinain tila eikä kansan. Heitä ei se liikuttanut, näkikö kansa nälkää vai ylellisyydessäkö eli; ainoana kysymyksenä oli markkinain tila. Heidän ponsilauseensa että kysyntä vallitsee tarjontaa ja tarjonta aina tyydyttää kysyntää, ei millään tavoin tarkoittanut inhimillisiä tarpeita sisältävää kysyntää, vaan kokonaan sitä keinotekoista käsitettä jota sanottiin markkinoiksi ja joka itsessään oli liikevoittojärjestelmän tuote."
"Mitä olivat markkinat?"
"Markkinat merkitsivät sitä joukkoa jolla oli rahaa millä ostaa. Ne joilla ei ollut rahaa eivät olleet olemassakaan markkinain kannalta katsoen, ja kun suhteellisesti kansalla oli vähän rahaa, oli se vain pieni osa markkinoista. Markkinain tarpeet olivat niiden tarpeita joilla oli rahaa millä tarpeitaan tyydyttää. Loput, joilla oli tarpeita yllinkyllin, mutta ei rahaa, eivät tulleet kysymykseen, vaikka heitä oli sata siinä missä rahakkaita oli yksi. Markkinat olivat täynnä, kun ne joilla rahaa oli olivat tarpeeksi saaneet, vaikka kansan enemmistöllä vain hiukan oli eikä useilla ollut mitään. Markkinat olivat runsaasti varustetut, kun hyvinvoivat olivat tyydytetyt, vaikka nälkäänäkevä ja alaston lauma kaduilla saattoi kapinoida."
"Saattaisiko nykyaikana olla mahdollista että yhtaikaa olisi olemassa täydet varastohuoneet ja nälkäinen, alaston kansa?"
"Ei tietenkään. Mitään ylituotannon tapaista ei nykyään voisi syntyä, ennenkuin jokainen olisi tyydytetty. Meidän järjestelmämme on niin laitettu ettei missään voi olla liian vähän niin kauan kuin jossakin on liian paljon. Mutta vanhalla järjestelmällä ei ollut mitään verenkiertoa."
"Millä nimellä esi-vanhempamme kutsuivat niitä erinäisiä taloudellisia selkkauksia jotka he ylituotannon vaikutukseksi laskivat?"
"He sanoivat niitä liikepuliksi. Se on, alituinen runsauden tila oli vallitseva jota saattaa sanoa kroonilliseksi pulaksi, mutta alituisesta kulutuksen ja tuotannon välisestä ristiriitaisuudesta tuon tuostakin syntyneet jätteet kasaantuivat niin valtaviksi että melkein seisauttivat liikkeen. Milloin tämä tapahtui he sanoivat sitä erotukseksi alituisesta liiallisesta runsaudesta pulaksi tai hämmingiksi sen sokean kauhun takia jonka se sai aikaan."
"Minkä syyksi he näitä pulia sanoivat?"
"Melkein kaiken muun syyksi, mutta ei todellisen ja selvän vaikuttimen. Laaja kirjallisuus näyttää syntyneen siitä asiasta. Sitä on hyllyttäin museossa ja olen koettanut käydä sen, läpi tai ainakin silmäistä sitä tämän tutkimukseni yhteydessä. Elleivät ne kirjat olisi niin hämäriä tyyliltään olisivat ne sangen hauskoja juuri sen erinomaisen älykkäisyyden takia jota kirjoittajat osottavat väistäessään niiden asiain luonnollista ja ilmeistä selitystä joista he puhuvat. He tähtitieteeseenkin vetoavat."
"Mitä tarkoitat?"