Tilanne oli muuttumaton eikä han ollut keksinyt vielä mitään keinoa, miten auttaa mökin asukkaita. Hän käänsi päätään hiukan sivulle ja antoi kuulua tuon heikon sihisevän äänen, jota hän ja Brayton Ripley käyttivät keskenään, kun he olivat lähellä toisiaan ja vihollisen tiedettiin olevan likellä.
Merkinantoon ei vastattu, jolloin han uudisti sen. Kun vastausta ei nytkään kuulunut, lähti hän sinnepäin, jossa hän tiesi nuoren ystävänsä seisoneen muutamia minuutteja sitten. Hän oli mennyt tiehensä ilmeisesti välttääkseen kohtausta shawneen kanssa; ei sentähden että hän pelkäsi tuota intiaania, mutta oli varovaisinta menetellä niin.
Miami oli tyytyväinen, sillä siinä oli taas näyte tuon nuoren miehen taitavuudesta, jota kohtaan hän tunsi erikoista mieltymystä. Hän tunsi, että Braytonin tila oli sama. Kun kerran Miami ei keksinyt mitään keinoa saarrettujen valkoihoisten auttamiseksi, niin ei voi otaksua, että nuori mies olisi ollut onnellisempi.
Hiivittyään takaisin aukeaman reunaan tarkasteli Kalkkarokäärme mökkiä huolellisemmin kuin ennen. Kuu oli silloin melkein hänen päänsä yläpuolella ja taivaalla harhailevat pilvenhattarat, joista olen muualla maininnut, kulkivat silloin tällöin sen ohitse eriskummaisten varjojen kiitäessä aukeaman yli, mutta muutoin näki melkein yhtä selvästi kuin keskipäivällä.
Tilanteen melkein vaikuttavin piirre oli kaikkialla vallitseva haudan hiljaisuus. Rakennuksesta ei näkynyt valonsädettäkään eikä pieninkään liike tahi ääni ilmaissut, että sisällä oli ihmisiä. Ellei hänelle olisi kerrottu, että Sutherland vaimonsa ja tyttärensä keralla oli siellä, niin olisi Miami-soturi epäillyt, oliko mökissä ketään asukkaita. Äkkiä kajahti luodikon pahaa ennustava paukaus, johon kaiku vastasi terävästi aukeamaa ympäröivästä metsästä. Laukaus oli kuulunut mökin toiselta puolelta, ja Miami-soturi ei ollut varma, ammuttiinko se rakennuksesta vai ulkopuolelta. Hän päätti ottaa siitä selvän, mutta hän oli ehtinyt astua vain muutaman askeleen, kun toinen laukaus herätti metsän kaiun.
Nyt ei voinut erehtyä paikasta, josta laukaus ammuttiin, sillä Kalkkarokäärme näki tulen leimahtavan rakennuksen toisesta kerroksesta. Kuula mennä pyyhkäisi viheltäen aivan hänen nenänsä edestä ilmoittaen hänelle sen mielenkiintoisen uutisen, että juuri hän oli tuon saarretussa majassa olevan ampujan, miehen tahi naisen, maalitauluna.
Kiireessään ja vaaraa ajattelemattakaan oli Miami-soturi poistunut puiden suojasta aikoen mennä kohtisuoraan aukeaman poikki. Siten hänet voitiin selvästi nähdä, ja joku mökin valpas vahti ei ollut jaksanut vastustaa kiusausta kokeilla pyssyllään.
Voidaan varmuudella sanoa, ettei Mul-keep-mo ollut milloinkaan astunut nopeammin kahdentoista askeleen matkaa kuin nyt kiirehtiessään takaisin puiden suojaan, josta hän juuri oli lähtenyt. Hän oli epäilemättä uljas ja rohkea, mutta hänellä ei ollut pienintäkään halua olla ystäviensäkään maalitauluna.
Päästyään varmaan turvaan kurkisti hän oikealle ja vasemmalle saadakseen selville, oliko ketään lähellä. Nähtyään, ettei ketään ollut saapuvilla, naurahti hän vastoinkäymiselleen, sillä olihan hiukan eriskummallista, että hän niin äkkiä pysähtyi juostessaan aukeaman poikki ja kiirehti semmoisella kiihkolla takaisin metsän suojaan.
Hän oli tyytyväinen, sillä hänen ei tarvinnut enää epäillä, oliko uudisasukas perheineen varuillaan. Vaikka he eivät kykenisikään pitämään vihollistaan loitommalla pitemmän aikaa, niin kaikesta päättäen he aikoivat ainakin koettaa parhaansa tehdäkseen hyökkäyksen mahdollisimman vaaralliseksi.