Kuinka ihmeellisen uutta ja kolkkoa kaikki ympäristössä olikaan, pikku tyttö siihen kuitenkin lopulta väsyi; hän asettui pitkälleen hirren kupeelle pannen päänsä sen päälle ja nukkui siihen.
Silloin juuri sanoi lähetyssaarnaaja:
— Minä pelkään, että suuren hengen valkoiset ja punaiset lapset aina taistelevat keskenään. Lähetyssaarnaaja on koettanut rakentaa heidän välilleen rauhaa, mutta ei ole voinut. Shawanoet ovat vanginneet pienen tytön. Muutamia tunteja sitten vangitsivat valkea-ihoiset suuren Wa-on-mon-päällikön, mutta valkoinen erämies päästi hänet vapaaksi.
Pantteri aikoi kiivaasti puuttua puheeseen, mutta lähetyssaarnaaja jatkoi tyynesti ja yksitokkoisella äänellä:
— Valkoinen erämies ei vapauttanut päällikköä sentähden, että vihasi häntä. Hän tahtoi kohdata hänet kaksintaistelussa; mutta kun hän meni sille paikalle, jossa Wa-on-mon oli luvannut hänet tavata, ei päällikköä ollutkaan siellä. Suuri Wa-on-mon ei ole voinut pelätä valkeaa miestä; hänen on täytynyt unohtaa sopimus ja mennä jonnekin muuanne.
— Wa-on-mon kiiruhti kokoamaan sotilaitaan lyödäkseen kaikki valkea-ihoiset kuoliaaksi.
— Hän kadotti useampia urhoja kuin valkeaihoiset; mutta valkea erämies ei saa jäädä siihen uskoon, että Wa-on-mon pelkää häntä.
Tämä huomautus oli sangen lähellä vilppiä; sillä kukaan ei, ei edes Siimon Kenton, luullut Pantterin pelkäävän ketään valkeaa miestä. Mutta tämä huomautus sattui päällikön heikkoon kohtaan.
— Uskooko valkoinen erämies, että Wa-on-mon pelkää kohdata häntä metsässä, jossa vain suuren hengen silmä näkee heidät?
— Mitä muuta hän voisi uskoa? Wa-on-mon tekee sopimuksen kohtauksesta, mutta kun valkoinen erämies saapuu määrätylle paikalle ja odottaa, ei Wa-on-mon tulekaan.