— Ja jos minä voitan?
— Silloin minä saan viedä lapsen vahingoittumattomana vanhemmilleen.
— Olen kuullut tarpeeksi; minä tulen.
Lähetyssaarnaaja ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt pitää hyvänä tai huonona enteenä tätä kerskumatonta hiljaista suostumusta, joka oli vastakohtana Pantterin käytökselle.
— Toivottavasti hän ei nyt livistä, pastori?
— Aivan varmaan ei. Mutta saanko sanoa teille jonkun sanasen, Siimon?
— Niin monta kuin pastori haluaa.
— Minä olen saanut kaksi lähimäistäni taistelemaan keskenään elämästä ja kuolemasta. Siinä on minusta paljon vastenmielistä ja hyvin surullista…
— Ei minusta, keskeytti Kenton hymyillen. Minä vain pelkään, että punanahka keksii taas jonkun verukkeen ja jää pois.
— Sanoin jo, ettei sellaiseen pelkoon ole syytä. Minä tahdoin teille sanoa seuraavan seikan: Kun nyt käytte taisteluun, niin muistakaa, että todellisesti urhoollinen mies on sääliväinen.