— Mitä tahtoo veljeni, mahtava Wa-on-mon?
— Tyttö on avannut silmänsä; hän on valveilla!
Pantteri viittasi pieneen vankiin, joka juuri silloin katseli kummastellen ympärilleen, nousi istumaan ja hieroi silmiään.
— Missä isä? Missä äiti?
— Ota vanki! sanoi Pantteri. Hänelle ja veljelleni ei saa tapahtua mitään pahaa heidän mennessänsä omiensa luo.
Finley osoitti taas harkintakykyään kieltäytyen kaikista kysymyksistä. Hän ei yrittänyt kiittääkään Pantteria. Hän ei häneen katsonutkaan eikä puhunut hänelle sanaakaan.
— Tule, lapseni, lausui hän hellästi Mabelille ja tarttui tytön käteen; minä vien sinut isän ja äidin luo!
— Oi kuinka hauskaa! huudahti tyttö ja pisti kätensä vanhan miehen kouraan.
Ympärillä olevat sotilaat lienevät myöskin tunteneet kummallisia tunteita; sillä tällaista ei ollut tapahtunut ennen intiaanileirissä. Kukaan heistä ei kuitenkaan uskaltanut puhua mitään, niin suurta kunnioitusta nautti Pantteri. He katselivat valkeaa miestä, kun tämä tyttöä kädestä taluttaen vähääkään hätiköimättä verkkaan poistui leiristä ja hävisi metsään.
Kun lähetyssaarnaaja onnellisesta päätöksestä sydämessään Jumalaa kiittäen saapui venheensä luo, tapasi hän Kentonin mela kädessä odottamassa.