— Kyllä, huusi toinen tuskaisesti, horjahti taaksepäin ja kaatua mätkähti ruohoon. Se puri minua kahdesti, ennenkuin minä sen näin. Minä kuolen!
9. "Onnettomuustapaus".
Uutisasukkailla oli niin paljon muutakin ajattelemista tällä seikkailurikkaalla matkallaan, etteivät he enää suinkaan kaivanneet sellaista hirmua kuin kalkkalokäärme. Mutta nyt oli tuollainen julma matelija nähtävästi kuolettavasti purrut yhtä karkaistua erämiestä.
Kun tämä miespoloinen kaatui maahan, olivat useimmat seurueen jäsenet kokoontuneet hänen ympärilleen. Näilläkin kaukaisilla seuduilla oli jo tähän aikaan wisky, englantilainen väkijuoma, tunnettu ja sitä kuljetettiin matkoilla mukana. Mr Altman ensimäisenä laskeutui polvilleen kaatuneen viereen, nosti hänet istuvaan asentoon ja sovitti wisky-pullon hänen huulilleen.
— Muistatko, Yrjö, tiedusteli Agnes, että mr Kenton sanoi jonkun onnettomuustapauksen olevan meille tarpeen, niin että se viivyttää meitä saapumasta Kalkkalokäärmelahteen ennen pimeän tuloa?
— Muistan kyllä.
— No niin, tässä on onnettomuustapaus!
Nyt ymmärsi nuori Ashbrigde, miksi erämiehet näyttivät hymähtävän. James Deanea ei ollut purrut kalkkalokäärme, jonka hän tappoi — kaikki oli keksittyä repäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Mutta tosiasia oli, että James — eli "Jim" — sai imeä maksuttomasti suuret määrät wiskyä.
Hastings näki, mikä vaara uhkaa ystävää, löi mr Altmania olkapäälle ja sanoi: