Ei näyttänyt luultavalta, että intiaani tällaisessa pimeydessä sai mitään selvää varustuksen sisustuksesta ja sen suojelijain asemasta; sillä siihen olisi ollut tarpeen kissan tahi pöllön silmät. Hän luultavasti poistui tehdäkseen uuden yrityksen jossakin toisessa kohdassa.
Tytön tarkka korva ilmoitti, että hänen vihamiehensä oli jälleen liikkeellä, ei tällä kertaa kiven takana, vaan vasemmalla, lähellä Yrjö Ashbrigdeä.
Hän tähysteli tarkoin siihen suuntaan ja harkitsi, kuinka kauan hänen pitää istua hiljaa. Hän aikoi juuri huutaa puoliääneen ystävälleen, kun joku sysäsi häntä kyynärpäähän, niin nopeaan ja näkymättömästi, ettei hän voinut huomata eikä käsittää, mikä siinä oli. Mutta silloin ei hän voinut olla päästämättä tuskaista huudahdusta, ja Yrjö oli siinä silmänräpäyksessä hänen luonaan.
— Mikä sinulla on?
— Intiaani on varustuksessa!
— Mahdotonta! Sinä erehdyit!
— Näin hänet juuri nyt!
— Missä? Kerro, mitä näit!
— Näin hänen tirkistävän kiven takaa aivan minun edessäni. Aijoin juuri huutaa sinua, mutta hän painui heti alas. Ja kohta sen jälkeen hän mateli sinun luonasi.
— Onko se mahdollista? En tahdo väittää sinua vastaan, mutta kuitenkin…