— Uskon kuin raamattuun.
— Kuinka paljon punanahkoja on?
— Kai heitä oli parikymmentä iltapäivällä, mutta illalla tuli uusia virran takaa, niin että minä luulen heitä olevan kolmenkymmenen paikkeella.
— Kuka on päällikkönä, Taneli?
— Se maalattu julmuri, jota ne mainitsevat nimellä Wa-on-mon eli Pantteri.
16. Siimon Kenton säikähtää.
Siimon Kenton aavisti paljon ennen kuin hän sen Boonelta kuuli, että juuri hänen vanha vihamiehensä Pantteri johtaa sitä intiaanisoturien joukkoa, joka menestyksellisesti saarsi uutisasukkaita. Ja siinähän oli selvä syy, minkä tähden punainen päällikkö ei ollut tullut kaksintaisteluun Kentonin kanssa.
Wa-on-mon oli rientänyt kokoamaan ne irralliset intiaani-joukot, joita tiesi samoilevan ympäristössä antaakseen niiden avulla valkoisille paljon merkittävämmän iskun kuin Kentonin tappaminen. Ja hän oli juuri saavuttamaisillaan päämääränsä. Näytti kuin pakolaisia ei mikään voisi tuhosta pelastaa.
Lukijamme muistakoot, että huolenpito seurueen neljästä naisjäsenestä, jotka oli saatettava turvaan paalumajalle, oli urhoollisten miesystäviemme suurimpana kuormana. Ilman tätä huolta olisivat uutisasukkaat ja valkoiset erämiehet pitäneet kyllä uskaliaasti puoliaan.
Olemme jo huomanneet, että ystäväin ja vihollisten oli helppo päästä varustukseen. Kun Kenton ja Boone saapuivat, kumottiin entinen suunnitelma. Aikomus oli alkuaan ollut, että piiritetyt hiipisivät pois leiristä rannan puolelta, joka oli avoinna. Mutta pian havaittiin, että se oli mahdotonta intiaanien tarkan valvonnan tähden. Joku taitava erämies olisi ehkä metsän suojassa ja sukeltamalla kauan vedessä voinut käyttää tätä tietä, mutta naisille ja useille miehillekin olisi sellainen yritys tullut tuhoisaksi.