— Odota täällä, kunnes minä olen käynyt katsomassa! sanoi Yrjö Ashbrigde koskettaen isänsä käsivartta. Minä en käsitä koko juttua. Tulen takaisin muutaman minuutin kuluttua.

Hän hävisi pimeyteen ja saapui pian virran rannalle.

Sillä aikaa osoitti lähetyssaarnaaja Finley näytteen oikeasta arvaamiskyvystään.

Hän oli päättänyt käyttää proomua purjeineen aseena. Hän tarttui peräsimeen ja tähysteli sopivaa maihinnousupaikkaa.

Lopulta hän päätti antaa merkkihuudon, jonka joko Boone tai Kenton ymmärtäisivät, jos kuulisivat sen. Ja silloin hän kuuli vanhan ystävänsä kirkunan tämän paetessa kauhun vallassa.

— Tässä, Jetro on sopiva paikka, soudetaan nyt!

He kiskoivat airoilla väkevin käsivarsin. Raskas lotja lähestyi rantaa ja oli siitä lopulta vain parin kolmen metrin päässä.

Innostuksestaan huolimatta ei lähetyssaarnaaja voinut olla hymyilemättä, sillä hän oli kuullut Kentonin huudon, tuntenut hänen äänensä ja arvannut, mikä erämiestä kauhistutti.

— Jos Jumala näkee hyväksi pelastaa meidät hengissä tästä vaarasta, ajatteli Finley, en minä unohda tätä tapahtumaa, ja tuskinpa Kentonkaan sitä unhottaa.

Paria minuuttia myöhemmin saapui Yrjö Ashbrigde rantaan.