Samassa kuultiin Jetron ääni ja nähtiin hänen melovan proomun sivulle. Kun hän oli suurenmoisesti liioitellen kuvaillut seikkailuistaan yön aikana ja hiljaisuus jälleen tuli, lausui lähetyssaarnaaja:
— Hyvät ystävät, Boone ja minä olemme harkinneet uuden suunnitelman. Minä menen takaisin virran yli ja katson, voisinko tehdä jotakin lapsen hyväksi — Jumalan avulla.
Mr Ashbridge olisi halunnut kysyä, oliko tällainen yritys hyvin harkittu; sillä häntä arvelutti, olisiko rauhan mies sopiva näin vaaralliseen tehtävään. Mutta lähetyssaarnaaja oli saavuttanut kaikkien luottamuksen, ja kun Boone oli samaa mieltä hänen kanssaan, ei mitkään epäilyt saaneet päästä kuuluviin. Hyvän pastorin kättä puristaen huudahti isä sydämellisesti:
— Jumala suojelkoon teitä! Tahtoisin minäkin mielelläni olla apunanne.
— Ottaisin teidät mukaani, jos luulisin siitä olevan vähänkin hyötyä. Mutta nyt on parasta, että vain muistatte minua rukouksissanne.
— Niin teemme alinomaa, sanoi rouva Ashbridge ja puristi lähetyssaarnaajan kättä.
— En uskalla kehoittaa teitä toivomaan parasta; sillä aikeeni voivat mennä tyhjiinkin. Pyydän, että odotatte täällä, kunnes saatte kuulla lopullisen ratkaisun.
Kun lähetyssaarnaaja laskeutui palkovenheeseen, tarttui Yrjö hänen käsivarteensa.
— Aivan varmaan minä voin olla teille hyödyksi; ottakaa minut mukaan.
— Jos joku ihminen voisi minua auttaa, niin varmasti te, rakas poikani, sanoi lähetyssaarnaaja laskien kätensä ystävällisesti nuoren miehen olkapäälle; mutta olkaa varma, että jokainen seuralainen olisi minulle nyt esteeksi — te itse myöntäisitte sen ensimäisenä, jos tuntisitte suunnitelmani.