— Lähetyssaarnaaja käyttää päivät ja yöt apua tarvitsevain parhaaksi, eikä hän kysy silloin, onko ihonväri punainen vaiko valkea. Hän oli matkalla punaisten miesten luo, joita Wa-on-mon kerran sanoi lähetyssaarnaajan veljiksi, ja tapasi silloin omaa kansaansa suuressa hädässä. Hän teki mitä voi auttaakseen heitä, ja sitten hän läksi liikkeelle voidakseen puhutella Wa-on-mon'ia.
— Miksi hän tahtoo puhutella Wa-on-mon'ia?
Se oli arkaluontoinen kysymys.
Ovela intiaani aavisti lähetyssaarnaajan asian; mutta tälle olisi käynyt huonosti, jos hän olisi sen heti paljastanut. Hänen täytyi kiertää hyökkäys.
— Kun lähetyssaarnaaja viimeksi kävi Wa-on-mon'in teltassa ei päällikkö kysynyt, mistä asiasta hän tahtoo puhua; sanoi hänet vain tervetulleeksi. Nyt puhuu Wa-on-mon toisella tavalla.
— Koska lähetyssaarnaaja ei ole tullut Wa-on-mon'in, vaan jonkun toisen tähden; lähetyssaarnaajan sydän ei ole punainen, vaan valkea.
— Se on punainen ja valkea, sillä se rakastaa sekä punaista että valkeaa miestä. Wa-on-mon'in sydän on punainen ja sentähden hän rakastaa kansaansa. Eikö lähetyssaarnaaja saisi tuntea samoja tunteita heitä kohtaan, jotka suuri henki on tehnyt valkoisiksi?
— Intiaanit ovat suuren hengen lapsia; valkeaihoiset ovat pahanhengen lapsia. Nämä ovat punaisen miehen metsästysmaita; valko-ihoisilla ei ole täällä oikeutta olla.
Nämä väitteet oli Finley kuullut yhä uudestaan siitä hetkestä saakka, jolloin hän ensi kerran puhutteli intiaania, mutta hän ei koskaan niistä kiusaantunut. Hän sanoi nytkin:
— Metsästysmaat ovat pitkät ja laajat, virrat syvät ja kalaiset, erämaat ovat riistaa täynnä — on tilaa ja varaa sekä punaisille että valkeille asua rinnatusten.