— Siinäpä siinä.
Vihtori jatkoi selvityksiään. Sanoi, että pitää sitä aina jonkun päivän perästä tasoitella siellä ja polkea vähän tiukempaan, jottei liiallinen palaminen pääse tapahtumaan. Se näet aiheuttaisi voima-aineiden, niiden kasviravintoaineiden hukkaan menon, varsinkin se typpi-niminen kasviravintoaine kuuluu olevan herkkä haihtumaan ja muutenkin häviämään.
— Kyllä on sinulla typet ja tupet, pisti Malakias, ei kuitenkaan selvityksiin kyllästyneenä, muuten vaan omia aikojaan.
Ja Vihtori ei ollut kuulevinaan, sen kun toimitti, että aina noin parin viikon päästä olisi hyvä kastella sitä lantakasaa. Virtsakaivoon on laitettava pumppu, jonka avulla tämä kasteleminen virtsavedellä voidaan ilman sen suurempia puuhia toimittaa. Se näet se kasteleminenkin osaltaan järjestää sitä palamista, jotta se voi kohtalaisesti tapahtua, niin että koko lantakasa multineen päivineen muodostuu oikein hyväksi ja voimakkaaksi lannaksi. Ja siihen ne sopii yhteen paikkaan koota hevoslannat, sianlannat ja kaikki, myöskin makkilanta, koska sekin siinä yksillä vaiheilla sattuu olemaan. Sitä kun ollaan näin tarkkoja tässä lannan kokoomisessa ja hoidossa niin saadaan ruveta taas viljelyksiäkin syventämään ja laajentamaan. Tuokin? Lakeisniitty sietäisi jo tulla käännetyksi, eipä se sellaisenaankaan enää mitään tuota, päätteli Vihtori.
— Ei tuotakaan, myönnytteli Malakias. Ja perää näissä on sinun puheissasi. Pitänee se nyt heti ensi kesänä lantasäiliön pohja varata oikein pitäväksi, ja muutenkin tehdä niinkuin puheena oli.
Yhdessä siinä sitten paikkaa tarkastelivat ja työtä suunnittelivat. —
Kun Vihtori Hilmansa kanssa sitten keskispyhänä poislähtöä teki, saatteli Malakias-ukko heitä aina kujaportille asti ja siinä kättä puristettaessa, suu naurun myhäkässä Vihtorille nyökkäsi:
— Ei nuo tyhjäntalteen menneet nämäkään pääsiäisen pyhät.
Miten Heiskas-Taavetin talo nousi.
Kahta vaille viisikymmentä oli jo Heiskas-Taavetti, eikä hän siitä lähtein kuin miestenkirjoihin tuli ollut yhtä ainoata talvea kotona ollut, vaikka jo alun kolmattakymmentä vuotta oli talon isännyyttä pitänyt. Talvet olivat jäpijärjestään menneet ajotöissä ja rahdinvedossa. Oli milloin Kronstadtissa milloin Pietarissa ajurin ammatissa oltu.