Emäntä.
Talon olen taitava emäntä, talon olen tarkka muori, minäpä piimät pöytään kannan, minäpä perunat kuorin.
Ukko se kulkee pellot ja metsät,
kotona istuu ja yskii,
taikkapa pitkää-piippua polttaa,
nurkissa äyskii ja ryskii.
Minäpä silloin ketteräkenkä
aitan polkua astun,
noukkasen tullessa navetan tieltä
viriketuohta ja lastun.
Kukapa ennen kuin emäntä itse
aamulla valkean löytää,
kukapa muu se perehen kaiken
kutsuvi pitkähän pöytään.
Eihän se ukko mitänä huomaa, missä ne nyörit kulkee, kuka se aamulla töihin käskee ja illalla ovet sulkee!
Torpparin laulu.
Vieläkin vieraan vakoa kynnän.
Koska se oma on sarka?
Laiha on vako ja pitkä on päivä
sinulla, torppari parka. —
Muttapa mullai mielessä väikkyy
omaani kyntää kerran,
onpa jo onneksi omaa saatu
säästöä vähäsen verran.
Kunhan se karttuu, kunhan se kasvaa,
teen tästä täyden kesän,
omaksi taloksi tarhani tahdon,
perustan perintöpesän.