"En tiedä, mutta niin vaan arvelen. Ei suinkaan köyhyyden ja velkain tähden, vaan suurten rahain", tyttö edelleen sanoi.
Antti ei ollut sellaista kernas uskomaan. Mutta jos se kuitenkin tapahtuisi, ja jos hän saisi torpan paikan Heinilahden takamaille, ja jompikumpi noista, Karhulan eli Lakson herroista saisi talon, silloin hän olisi taas herrain alamainen, ja se ei hän tahtonut olla, kaikista vähemmin Karhulan herrassöötinkin.
Ei — nyt ei hän enään malttanut istua könöttää tuossa penkillä, vaan painoi lakin päähänsä ja läksi, jotta Katrin kanssakin ehtisi asiasta tuumailla.
2.
Tuomari Bergh, eli kansan kesken kutsuttu Karhulan herrassöötinki, oli pari vuotta takaperin paksuun päähänsä saanut sen tuuman, että maanviljelys käy rappiolle torpparien käsissä, jos nämä edelleen saavat päiväveroa vastaan hallita suuria pelto- ja niittykaistaleita, joita kumminkaan eivät voi yllä pitää. Laventamistaan laventavat he näitä viljelysalojaan, jotta eivät enään kykene vähempiäkään osia tarpeeksi asti lannoittamaan ja hoitamaan.
Sellaista hän eritoten saarnasi aina silloin kun säätyläistensä kesken tuli kysymys, miksi hän torppareiltansa oli ryhtynyt pois kiskomaan heidän peltojansa ja niittyjänsä, sekä korkeinta rahallista vuokraa vastaan myömään niitä huutokaupalla, jolloin ei ainoastaan torpparit vaan kaikki muutkin, joilla halua oli, saivat nostaa veroa ennen kuulumattomiin määriin saakka. Erittäinkin Lakson Kapteini, joka usein kävi vieraisilla Karhulassa ja tuomari Bergh taas Laksossa, siitä moitittavasti puhui.
Mutta tuomari Bergh vaan arveli että mitä hän tekee, siihen ei tule kenenkään mitään. Koettipa usein houkutella Lakson kapteniakin sellaiseen muutokseen, mutta silloin sai hän nähdä ylenkatseellisen liikkeen, kun kapteini pyörähytti itsensä kantapäällään ympäri ja vastasi ett'ei hänellä ollut tarpeeksi halua rasittaa alamaisiansa, sillä se ei olisi ainoastaan heille vahingoksi, vaan hänelle itselleenkin suureksi häpeäksi. Kansa, joka jo entisinä aikoina oli tottunut sanomaan herroja nylkijöiksensä, saisi toimista yhä enemmän vettä myllyynsä.
Kaikki ne, joilla ei ollut kokemusta maanviljelyksen alalla, eikä ollut halua siitä ottaa lähempää selkoakaan, kyllä hyväksyivät tuomari Bergh'in toimet torppareinsa peltojen ja niittyjen suhteen. Vieläpä sanoivat sellaista menettelyä järjelliseksi ja hyvin keksityksikin, koska mielensä mukaan jokaisen vuoden kuluttua sai vaihtaa viljelijöitä, sai hyljätä huonon ja ottaa hyvän, sellaisen jolla oli tarpeeksi kokemusta ja taitoa maanviljelyksen alalla.
Tuo se oli, joka yhä antoi tuomari Bergh'ille kiihoitusta pysymään päätöksessänsä sekä siinä suhteessa vaan rientämään eteenpäin. Ja tätä kiihoitusta lisäsi vielä sekin, kun sai joukon kauniita seteleitä kouraansa aina kerran vuodessa, kun huutokauppa oli pidetty, ja siten huomasi hän saavansa kymmentä kertaa korkeamman veron alusmailtansa kuin ennen. Se tuli jo itse rahassa ja sen lisäksi tekivät torpparit vielä melkoisen joukon päiväveroa olemuksistansa taloon.
Senpävuoksi pisti hänen tarkkanäköiseen silmäänsä pieninkin leväperäisyys, jota joku torppareista osoitti torpan tilusten viljelyksessä, eli hiukankaan näyttivät tottelemattomuutta tai muita virheitä. Silloin antoi hän heidät tulla oikeuden eteen tekemään tiliä töistänsä.