Kanteen teki hän aina siten, että "koska vastaaja oli huolimattomasti käyttänyt torpan viljelysmaita, saattaen siten hänelle arvaamattomia vahingoita", niin vaati hän oikeutta velvoittamaan torpparin heti pois muuttamaan torpasta, sekä korvaamaan aikaansaamansa vahingot määrätyillä summilla.
Ja ani harvoin tapahtui, ettei hän olisi päässyt voitolle toivomaansa suuntaan; koska, ollen taitava lakimies, taisi kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tehdä niin päteviksi, päivän selkeäksi ett'ei oikeudella enään ollut vähääkään epäilemistä asian todellisuudesta; varsinkin kun vielä todistajilla valaistiin herran esittämät kanteet.
Ja kun näin olivat torpparit saaneet pois-käskyn, oli sitte kyllä mentäväkin armotta. Mutta jotkut saivat jäädäkin sillä ehdolla, että pellot ja niityt otettiin isännän oman menettelyn alaisiksi.
Näin ollen olisi kaikki menestynyt oivallisesti, jos ei olisi ollut tuota nenäkästä ja korkoillaan pyörähtelevää Lakson kapteinia, joka milloinkaan ei tahtonut antaa edes ainoatakan suosiollista sanaa Karhulan tuomarin toimille.
Tuomari koki kaikin tavoin pitää puoliaan kapteinin melkein nuhtelevilta selityksiltä, jotka tämä osasi niin taitavasti ja viisaustieteellisesti viskata hänen silmillensä, ettei hän edes millään tavalla voinut kapteiniin suuttua, josta kumminkin olisi ollut edes se helpoitus että olisi päässyt hänestä rauhaan.
Miksikään hyödyksi eivät olleet edes ne sangen loistavat ja vierasvaraiset pidotkaan, joita hän melkein joka viikko pani toimeen kapteinin ja hänen perheensä hyväksi uljaasti rakennetussa Karhulassaan. Hän kyllä pani sokeria ja konjakkia veden joukkoon sekä kilistettyään tyhjensi pari lasillista, mutta samalla käyttäytyi hän niin ylenkatseellisesti ja halveksivasti että kaikki muut läsnäolijat sen vähillä tarkkaamisilla huomasivat.
Niinpä eräänäkin päivänä lokakuussa olivat Lakson kapteini perheillensä vieraissa Karhulassa, jonne he olivat varta vasten kutsutut.
Tuomari itse pönäkässä arvokkaisuudessaan istui pyöreän tupakkapöytänsä ääressä olevassa nojatuolissaan katsellen ulos kartanolle, jossa hänen tallirenkinsä pestä tahrusteli hänen vaunuinsa pyöriä. Kapteini, leikillinen hymy huulillaan, istui toisella puolella, vedellen ahkerasti sakeita savupilviä sekä vasen käsi työnnettynä housujen taskuun.
Naisväki ja nuoret herrat oleskelivat salin toisella puolella huvittavassa keskustelussa, sekä ihaillen intohimoisesti salin seinällä riippuvia uusimpia, tuhansia markkoja maksaneita kiitetyimpien taiteilijain maalaamia muotokuva- ja maisematauluja.
Samassa näkivät tuomari ja kapteini erään vaimon pyrkivän portista sisään ja seisahtuvan tallirengin kanssa puhelemaan. Vaimo näkyi jotakin kysyvän rengiltä, johon tämä vastasi välinpitämättömästi viittomalla ensin kyökinpuoleista eteistä kohden ja sitte paraatikäytävälle. Viimeksimainittua kohden läksi vaimo astumaan sellaisella varmuudella juurikuin olisi ollut menossa omaan pirttiinsä, missä hänet vastaan otetaan syleilyillä ja hyväilemisillä.