"Tuhansia kiitoksia!" Katri sanoi oikein riemastuen sekä niiasi.
"Niin, pappa käski sanoa että jos haluatte, niin sopii käydä hänen puheillansa", Agnes-neiti hymyillen lisäsi.
Katri kiitti ja niiasi.
"Hän pitää paljon tästä teidän miehestänne, kun kuuluu olevan parhaita työntekijöitä", Selma neiti jatkoi.
Katri jälleen niiasi ja sanoi että: "kyllä se on aina työnsä korjannut, eivätkä muut kutkaan ole moittineetkaan kuin tämä meidän herrassöötinki."
"Niin no — hänellä nyt ovat omat oikkunsa, ei semmoisista pidä ottaa mitään itseensä", Hjalmari herra sanoi.
Ja sitte he alkoivat puhua polittamaan ruotsia, josta eivät Antti ja Katri tajunneet niin tämän taivaallista. Väliin katsoivat Anttia ja Katria silmiin sekä taas puhua pälpättivät nauraen ja virnistellen. Väliin puhuivat yksitellen, mutta useimmin kaikki neljä suuta yht'aikaa.
Antista tuntui virkistävältä, samoin kuin kuivunut kasvullisuus tuntee virkeän sateen jälkeen, kun jokukaan hänestä hyvää arveli. Jo nousi jäykästä asennostaan, meni silittelemään pehtoorin lyhytkarvaista ja pitkäkoipista koiraa, kysyen:
"Onko Moppe vai?"
"Ei ole kun Jaakko", pehtoori vastasi nauraen.