"Jo ne talojen isännätkin saman konstin taitavat. Alamaisraukkojaan vaan nylkisivät, jos vaan kynnet pystyisivät, vaikka päälaelta kantapäähän saakka", kolmas säesti.
"Aina se on ollut ja on vastakin että vahvemmat heikompiansa heittelevät ja suuremmat pienempiänsä sortavat", Antti lisäsi otsakurttujansa nostaen ja laskien.
Mutta kun tuo huumaus oli ohitse niin ihmiset rauhoittuivat ja jokainen kävi työhönsä kuin ei olisi mitään tapahtunut.
Levollisemmaksi kävi Anttikin kun tuo jännittävä odotuksen aika päättyi. Hän möyrysi pelloillansa ja niityillänsä yhä uutterammin raivaten uusia ja parantaen vanhoja, sekä sunnuntai ja juhlapäivinä istui hän kirkossa numerotaulun juurella ja veisasi kilvalla pitäjän harmajapää lukkarin kanssa.
7.
Alettiin jo sanoa että Lehtiviidan isännästä oli tullut rauhaa rakastava mies ja kunnon kansalainen. Nuo valitusvirtensä että torppareita ja muuta loisväkeä isäntäväki, herrat etupäässä, koitetaan kauheasti nylkeä ja sortaa, oli hän unhottanut ja varmaankin sentähden että onnen hengetär lahjoitti hänelle rikkautta ja sen ohessa huolettomat päivät, että vaikka päivät päästään olisi maannut selällään vuoteella palvelusväen taloutta hoitaessa ja potkinut päin seiniä että kolisee.
Vähä vähältä olikin Komulainen heittänyt raskaimmat työt renkiensä tehtäviksi, koska ruhjomisen jälkiä alkoi ilmestyä ruumiinsa kaikkiin osiin, jotta yökaudet jäseniä kolotti niin hirveästi kuin olisi joku pahansuova niitä kappaleiksi kiskonut.
Wille, entinen Lakson kapteenin tallirenki, sai nyt työjohdosta huolen pitää, jota hän tyhmän järkensä mukaan tekikin niinkuin osasi ja niinkuin neuvottiin.
Edesvastauksen palvelijain rehellisyydestä piti Lehtiviidan isäntä kuitenkin itse, seuraten heitä kintereillä väliin näkymättömänä ja väliin näkyvänä. Pensasten takana hän toisinaan kurkotteli kuin kurki suolla karpaloita, pitäen tarkalla silmällä Willen ja Laurin uskollisuutta joko he sitte käänsivät nurmea eli hautasivat kiviä. Ja jos hän silloin huomasi että rengit istuivat mättäälle panemaan tupakaksi ja lyömään leikiksi koko toimet ja möyrimiset, niin silloin syöksyi isäntä pensaan takaa keppi ojolla ja otsakurtut silmäin päällä yhdessä rykämässä kuin heinäkarhi, sekä räyski että:
"Mitä te mokomat siinä nuhjotatte! Tuollako tavalla luulette työt tehdyiksi sopivan. Enkä minä istumisesta ja tupakoimisesta teille palkkoja maksa!"