Katrillekin hän sitä kertoi, jota koko aikaan oli ilkeästi harmitellut Antin ja sen renttuherran välinen suosio ja nuo salaiset toimet, nyt hän päästi oikein pitkän äläkkämäisen naurun koko asialle, koska miehensä vielä ymmärsi menetelleensä hullusti.
9.
Vierähti kuukausi toisensa perään, kului täydellensä kokonainen vuosikin, eivätkä Antti Komulaisen salaiset toiveet oman maapalstan saamisesta, toteutuneet jota tuo hänen vieraansa oli valtiomiesten luo lähtenyt toimittamaan. Silloin hän jo lakkasi odottamastakin.
Niinä aikoina levisi Lakson kapteenin torpparistoon tieto, että kapteeni oli päättänyt viettää suuremmoisen juhlan Juhannuspäivänä, ja että jokaisen alustalaisen välttämättömästi oli ottaminen osaa tuohon hyväntahtoiseen juhlallisuuteen. Tiedon antajat neuvoivat myöskin että jokainen ottaisi lusikan mukaansa, koska kartanossa ei löytynyt niin suurelle joukolle noita kaikessa tapauksessa välttämättömiä ruokailukapineita, eikä kapteenikaan ollut halukas niitä tilaisuutta varten ostamaan, koska jokainen aivan helposti voi pistää matkaansa noin pienen esineen.
Kiihkeästi sitte kaikkialla odotettiin tuota juhla-ajan saapumista, sillä jokainen jo ajatuksissaan myönsi että siellä silloin tulee olemaan hauskaa, koska sanansaattajat olivat myöskin ilmoittaneet että juhlassa tulee toimeen pantavaksi kaiken hyvän lisäksi useammanlaisia kilpailujakin.
Tuo seikka erittäin ilahutti pahanpäiväisiä poikanallikoita ja vanhemmatkin poikamiehet odottivat tilaisuutta kuin auringon nousua päästäksensä näyttämään kuntoansa ja noutamaan toivottuja palkinnoita, joita voittajille oli luvattu jakella.
Saapuipa vihdoinkin tuo toivottu juhlapäivä. Antti Komulainen ja vaimonsa Katrikin somustivat itsensä jo ani varhain liikkeelle. Nuoret olivat jo aattoiltana lähteneet kartanoa kohden, saadaksensa samalla kertaa huvitella vähän enempi, koska sellaisia tilaisuuksia hyvin harvoin tarjoutuu.
Herrasväen asuntorakennuksen ja jyrkän kalliovuoren välille kentälle oli rakennettu kaksi hirmuisen pitkää pöytäriviä, kapeanmoinen kuja vaan välissä, jossa tarjoilijat rasvaisten soppasaaviensa ääressä seisoskelivat hikiotsaisina ammentaen höyryävää ruokaa valkoisilla lakanoilla peitetyillä pöydillä oleviin suuriin puuastioihin, sekä asetellen porsliinilautasia niin paljon kuin suinkin pöydille mahtui.
Sitäpaitsi oli tuolla kalliovuoren juurella kahden tuuhean niinipuun välissä pienempi pöytä, jonka jalkain välissä maata rötkötti pullea sadan kannun vetoinen viinatynnyri ja pöydällä kaksi suurta viinalla täytettyä karahvia sekä tusinan verran laseja. Pöydän takana toimieli juhlallisena lyhytvartaloinen ja sakeapartainen "vorsmestari", täyttäen laseja sitä mukaan kuin vieraat niitä tyhjentelivät.
Toisella puolella tuota pöytää oli kahvin tarjoilu, ja toisella muutamia oluttynnyreitä valkoisilla esivaatteilla varustettuine juomanlaskijoilleen.