Siinä tunkeili kapteeni häntä vastaan.
"Päivää, päivää; olenpa ajatellut että Komulainen on jättäynyt pois juhlastamme, koska en ole nähnyt koko aamuna, mutta tuossahan te olettekin. No mitä nyt kuuluu ja miltä se näyttää siellä Lehtiviidassa? Olen kuullut että teitä on siellä onni seurannut, mutta sentään olette tyytymätön, perinpä nurjamielinenkin."
"Mitä minä — —"
"Niin vaan — jos ette halua oleskella torpassa, on teillä vapaus mennäkin — ei minulla ole halua teitä orjanani pitää."
"Olenko minä —?"
Kapteeni taputti häntä olkapäälle ja nikaten silmäänsä meni menoaan.
Komulainen jäi ihmeisiinsä että "mitä tuo puhe oli. Joko sitä nyt taas pitäisi torpasta pois? Mutta Jumalalle kiitos — se ei tule kumminkaan tapahtumaan, ei tänään eikä huomenna eikä —"
Pöydän luo hän tunkeili, sinne muiden joukkoon. Otti talrikin, sekä lusikan taskustaan ja alkoi syödä lipellä, söi niin paljon, ettei koskaan ennen ollut niin paljon syönyt.
Meni sitte kahville, josta löysi Katrin, Ellin ja Sannankin. Nämä tunkeilivat paksuja vehnäsviipaleita suuhunsa ja kasteeksi ryyppivät kahvia.
"Joko olet saanut, Antti?" Katri kysyi syödessään ja juodessaan.