"Enkä ole", Antti vastasi.
"Pankaa täti Antillekin — kuuletteko, pankaa Antillekin — ei se nyt kuule — täti, pankaa Antillekin kahvia!" Katri huomautti kahvin antajalle.
"Jaha, kyllä, kyllä — täällä olisi, no missä se nyt on, missä Lehtiviidan isäntä nyt on? — täällä olisi kahvia — —"
Käsi ojolla tarjosi täti kahvia Antille, mutta Antti oli jo poissa, oli tätin kahvia kaataissa siirtynyt viinapöydän ääreen. Pari torpparia olivat nyäisseet häntä lieppeestä ja sanoneet:
"Tule pois — mitä sinä tuota vasikkain juomaa mielistelet — täällä on sitä miehille maistaa."
Antti ja ne toiset torpparit nakkasivat parisen lasillista poskeensa ja poistuivat. Kävivät rinnakkain istumaan kalliovuoren juurelle tupakoimaan.
"Tuleeko niistä palstatila-hommista mitään, Muikkula?" toinen niistä torppareista kysyi.
"Niin, sitä olen minäkin odottanut että tuleeko niistä toivottua? Kun toinen vuosi on jo menossa, niin olen ajatellut että taisi jäädä syntyvä syntymättä", Rekelä, se toinen torppari sanoi.
"Ei ole tulossakaan, vaikka kyllä tulla pitäisi, kun aina on vaarassa joutua maantielle."
"Joko taas?" Muikkula kysyi imeskellen piippuansa ahnaasti.