"Mitä sinä sen Willen kanssa niin julkisesti ystävyyttä teeskelet — etkö häpeä — —"
"Mitä ystävyyttä — minä nyt sitte, jos tuossa istuimme."
"Olen sanomatta — kyllä minä näin — missä äitisi on?"
Elli huomasi että isä oli äreällä päällä niinkuin kesken untansa herännyt, katsoi sen vuoksi paraaksi olla vaiti ja etsiskellä äitiä väkijoukosta.
Siellä hän sen heti löysikin Wampulan emäntä-Leenan ja Wuorisen Maijastiinan keskeltä istua jonottamassa kartanon vaunuliiterin rappusilta.
"Äiti, isä hakee — se on tuolla ja on niin äreä kuin syötetty härkä", Elli sanoi luo tultuaan.
"No mikä hätä sillä sitte on, tulkoon tänne jos haluttaa — ja ainahan se on sen luontoinen että luulisi äreäksi, mutta sitä ei se ole. — Tuossahan tuo tuleekin — missä sinä Antti nyt olet ollut ja katso kuinka uudet vaatteesikin ovat rapakossa — yhyh — phyh — phyh — kyllä se siinä nyt pysyy siksi kuin kuivahtaa", Katri puheli kädellään möykyttäen Antin takkia.
"Lähtään jo pois — kotiin!" Antti sanoi niin pahan ja nolon näköisenä että Katri luuli hänet sairastuneen.
"Ei, elkää nyt vielä, mikäpä siinä nyt niin kiireenä kun on parvessa päivää vielä, ja kun tätikin tulee kahvien kanssa vielä — niin tottahan juodaan ja muuta semmoista", Wampulan emäntä puheli.
"Ja kun ne kilpajuoksut säkissä ja muut pussitaistelut sekä tankoon kiipeämiset ja tyhjän leikkaamiset tulevat — istukaahan nyt vielä ja jutellaan — olisihan niitäkin lysti nähdä", Wuorisen Maijastiina saneli.