Hän siinä vähän mietti, sanoisiko ihan kapteenin omilla sanoilla tuon asian, mutta tuumasi sitte että Jukalle kyllä saattoi puhua toisinkin eikä se niin toisin olekaan kun se kumminkin uhkasi että jos en halua olla, saan kyllä lähteäkin. Sanoi sitte:
"Enpä heitä aijo säikähdellä, vaikka ovat tyytymättömiä, sillä tiedänpä olevani mies kohdallani — katsohan vaan näitä oloja tässä, missä ennen tuuli puita tuuvitteli ja huuhkain asuntoa piti, olisipas sen siihen joku muu rakentanut — ei näistä niin vaan joka käskyllä lähdetä — kyllä sitte mennään kun itse halutaan."
"Saatpa tässä oleksia vaikka sata vuotta kuin vaan olet nöyrä ja oloihisi tyytyväinen", Jukka edelleen sanoi päätään kallistellen.
"Siinäpä se — olla vaan nöyrä ja tyytyväinen. Hm — kyllä tässä jo on nöyryyttä kysytty —" Antti sanoi samalla vahvikkeeksi kirvespohjalla lyödä räiskien aidasta seiväspariin, jotta niska eteenpäin nytkähteli.
Jukka arveli ettei taida ollakaan sillä miehellä kaikki kotona, kun pälisee tuota yhtä ja samaa, jota jo syntymästään saakka oli pälissyt. Nakkasi kirveen olallensa ja läksi. Mennessään virkahti hän vielä Antille että:
"Selkä jo käypi kankeaksi että luut rusahtelevat kun suoristuu. Eikä mitään ihmettä siinä — kylläpä on pieneksi silvottu kanto jos toinenkin, ja on sitä tervaakin tehty muutama nelikko —"
Jukka sanoi hyvästit, astui muutaman askeleen, käännähti sitte vielä Antin puoleen ja sanoi; "olet kai kuullut että Karhulan herra on luvannut ensi sunnuntaina laittaa alustalaisilleen samanlaisen juhlan kun täällä meidän kartanossakin. Ja kuulin Maunulan Pertiltä että jo kutsukin on levitetty."
"Elähän mitään, vai jo nyt sekin — vai jo on käynyt niin uhraavaiseksi — mutta asia on sitä laatua ettei tahdo olla Pekkaa pahempi."
11.
Oli lauvantai-ilta. Taivaan laesta tulla tihuutteli hienoa vesivihmaa. Mailleen menevän auringon ruso vaalenti utuverhoisen pilvivaipan, lopuksi paloitellen sen pieniksi palaisiksi, jotka sitte siinä ruson edessä hyppivät ja seuloilivat kuin hyttysparvi auringon laskettua. Höyryävinä ja puhallellen astuivat silloin saunasta Lehtiviidan väki, menivät tupaan ja pukeusivat puhtaisiin. Paitahihoillaan istuivat Wille ja Lauri tuvan penkillä tupakoiden ja keskustellen Karhulassa huomenna pidettävästä juhlasta. Antti Komulainen samanlaisessa pukimessa meni kamariin, heittäysi sänkyynsä selälleen ja antoi ajatusten kulkea erään seikan mukana, jonka äsken oli lukenut sanomalehdestä.