Sannan jäi suu auki kun meni tupaan. Siinä jo astui Perttikin tupaan pitkävartisissa punasahviaanisissa korkosaappaissaan ja harmaankarvaisissa sarkavaatteissaan. Lausui huonekunnalle yhteisesti "hyvän illan" ja kävi sitte silmäänsä nilkauttaen pistämään kättä terveisiksi Laurille, Willelle ja Katrille.
"Ei nyt sovi kättä antaa", Katri sanoi hieroskellen puuron tähteitä padan pohjasta.
"Ei ole Elli kotona", Sanna sanoi virnistellen ja katsoen Katria ja poikia silmiin.
Katri katsoi pitkästi ja kysyvästi Sannaa, johon tämä vastasi silmiään nilkauttaen.
"Onpa se siellä kamarissa", Lauri intti.
"Eikä ole — se meni äsken ulos, minä näin", Wille sanoi painaen päänsä alas ja katsellen penkin alle.
Antti tuli kamarista katsastamaan, kuka se vieras tuli.
"No terve, mitä tuolta nyt kuuluu", hän sanoi pistäen Pertille suonikkaan kätensä ja nostaen samassa otsakurttujansa, sekä lisäsi sitte että: "käyhän nyt tänne kamariin!"
Kahta käskyä ei Pertti odottanut.
Katri laitti iltaruoat pöytään ja väki alkoi puuroa lipellä nälkäisiin vatsoihinsa, pani hän käskemättä kahvipannun tulelle ja meni sitte kamariin uutisia Pertiltä tietämään.