"Oletpa sinä hyvästi isäsi pojan näköinen ja kokoinen. Tuommoinen pitkä roiskale se oli isäskin ja ihan tuommoiset silmät, tuommoinen nenä ja tuommoinen otsa ja tuommoinen tukka — ihan sinä olet isäsi poika. Me kävimme yhtenä rippikoulua isäsi kanssa, ja häin kun oli tyttöpoika parasta 'sorttia', yritti minuakin kosia, mutta tuoheen kävi koko se homma", Katri puhua liverteli nuorteasti, istuen Pertin viereen.
"Sukuuni tulen enkä suteen, kun isästäni käyn", Pertti sanoi ja pisti tupakkaa Antin isopäiseen pitkävarsipiippuun.
"No minnekäs sinulla nyt asiat painavat?" Antti kysyi istuen vuoteen reunalla ja väännellen varpaitansa leikillisesti.
"Tänne piti vaan lähteä pöksimään sulan suotta. — On näette siellä meidän torpparein kesken ollut vähän semmoista puhetta, että pitäisi heittää pahat säärystimet selkäänsä ja hankkia oma nurkka, koska sitkeässä on leipä isännän vuoksi; kun ei lasketa enään Karhulan nurkkia etemmä rahan ansioon", Pertti puheli silmiään nilkutellen ja pölyytellen savutöykeröitä sirotekoisten huultensa välitse.
"No pitääkö herrassöötinki nyt ihan pennittä paikoillaan?" Katri kysyi säälivästi Perttiä silmiin katsoen sekä nörkällään nojaten polviaan vasten.
"Jos siltä tuon laihan markkasen mies ja hevonen päivässä saavat, niin kyllä siltä joka kevät käki satulassa istuu. Se on aivan yhtä kun ei mitään", Pertti nilkauttaen ja hikottaen sanoi.
"Yhtä se on. Ymmärtää sen tyhjäjärkinenkin. Mutta mitenkä sitä sinun mielesi mukaan oma nurkka tulee saaduksi?" Antti kysyi miettivästi päätään kallistaen.
"Jos siinä puheessa olisi pontta, että valtio antaa torppareille rahoja lainaan, niin asiasta pian tulisi tosi. — Tässä tuonnoin olin luujauhojen viennissä Leppinurmen kylässä, jossa kauppias Hätinen kertoi hänen syntymäkylänsä torpparien, useampien yhdessä, ryhtyneen taloja ostamaan valtion antamilla lainarahoilla. Talot ja velat jaettiin sitte torpparien kesken yhtä suuriin osiin, niin että viisi ensimmäistä vuotta sai velka seisoa korottomana ja viiden jälkimmäisen vuoden kuluessa oli se kuoletettava kuitiksi määrätyllä korolla."
Pertin kasvot tätä puhuessa olivat niin miehevän ja viisaan näköiset, että se Anttiakin oikein innostutti.
Hän pylkähti pystöön ja läppäsi kävellä ajattelevan näköisenä pöydän luo, otti sieltä leveän kamman ja alkoi repiä jykevää tukkaansa.