"Kuuluuko sieltäpäin mitään?"
"Tuossahan sitä mennään keskivälissä?" Antti vastasi tasoitellen otsakurttujansa. Päästi takkinsa napeista, haki povitaskustaan kuulutuspaperin ja tarjoten sitä lukkarille, sanoi:
"Jos sinä, veli hyvä, käyttäisit tämän saarnastuolissa sitte kuulutusten kera. Tuossa on markka vaivoistasi!"
"No meneehän tuossa, Kiitoksia!" lukkari vastasi ja katseli kuulutusta.
"Kas kas — jopa on taas ilmestynyt uusia keinoja", hän sanoi luettuaan ja jatkoi sitte: "Kyllä saat olla huoletta että tämä perille tulee."
"Hyvä, hyvä", Antti vastasi ja läksi sitte lukkarin kanssa astua tepsimään kirkkoon.
Tavallisten kirkonmeno-toimitusten päätyttyä astui seurakunnan pastori saarnastuoliin. Killisteli ensin sanankuulijoihinsa sinisten riihensä läpi, rykäsi sitte teeskentelevästi pari kertaa, ja alkoi pauhaavalla jyrisevällä äänellä lukea kuulutuksia, jotta virkalippunsa leukaan päristi kuin lehti tuulen käsissä oksan runkoon.
Ensiksi luki hän seuraavasisältöisen kuulutuksen: —
"Minä allekirjoittanut pyytäisin kaikkia tämän pitäjän torppareita — —"
Pastori rykäisi, katsoi allaolevaa nimeä ja jatkoi sitte: