Kirkosta ulos tultua vielä herrassöötinki huomautti nimismiestä että: "muista vaan mennä sinne kokoukseen ja näyttää tuolle häväisijälle ja kirkon saastuttajalle, kirotulle lurjukselle, moukalle että, että —"
"Hö-öm, kyllä, kyllä muistetaan, hö-öm!" Nimismies vastasi, että kurkkua karistaissa rinta ja hartiat hytkähtelivät. Nosti sitte hattuaan, kumarsi ja heitti pitkiä takajalkojaan kohteliaasti, joiden temppujen tehtyä sitte mennä laahusteli.
Herrassöötinki seisoa könötti kirkon portilla kuin tammitukki, minkä paksuus molemmista päistä on yhtäläinen, ja vuotteli Lakson kapteenia, joka vielä jäi seurueineen kirkon penkkiin.
Mutta siinä se jo tulikin, uljaasti partainen leuka kohollaan.
"Oletko veli, hävyttömämpää häväisijää ja parempain ihmisten solvaisijaa kuullut eli nähnyt kuin tuo sinun torpparisi Komulainen on?" herrassöötinki sanoi teeskennellen kohteliaisuutta.
"Hän, no, hän on, niinkuin olen sanonut tuommoinen puolihullu, jolle on annettava anteeksi", kapteeni vastasi välinpitämättömästi sekä viittoen kädellään pois luotansa koko mokomat ajatuksetkin. Heilahutteli itseään niska kenossa kuin olisi tahtonut pyörähtää ympäri kantapäällään. Pisti sitte hymyillen kätensä herrassöötinkille ja sanoi päätään nyökähyttäen: "adjöö, adjöö — välkommen sedan —"
Eivät muutkaan kirkossa olleet tahtoneet malttaa, kotiin lähteä. Seisoskeltiin vaan taajoissa ryhmissä kirkkomäellä ja puhua pölistiin ihmettelemällä tuosta odottamattomasta kuulutuksesta ja sen merkityksestä. Piippunysät hampaissa savupilviä röyhytellen seisoskelivat miehet eri ryhmissä jakautuneena kahteen puolueeseen kukin arvonsa ja säätynsä mukaan. Samoin naisväkikin kädet helmoilla ja väliin ilmassa, päivittelivät ja ihmettelivät kuulemaansa uutista.
Nurpealla nenin pälpättivät isännät ja emännät. Vaikka eivät saaneetkaan kuulutuksesta täydellistä käsitystä, tapisivat kuitenkin että sillä oli aikomus purra rusauttaa heidän neniään, käydä käsiksi heidän omaisuuteensa. Sitä kohtaa hyvästi valaisi tuo Antti Komulaisen entinen maine, joka laveoissa piireissä oli hyvin tunnettu.
Torpparit ja muu loisväki hyvillään pyyhkielivät leukojaan, ja kiitollisin katsein nilkuttivat toisilleen silmiään. Suurena hyväntekijänä pyörieli jo Antti Komulaisen nimi heidän huulillaan, sillä olihan hänen harrastuksensa jo ennen kuulu, jotta hyvin voi käsittää, mitä tuolla kuulutuksella aijottiin toimittaa.
Oikein miehissä ja naisissa päätettiin löydyttäytyä tuolla kokouksessa, sekä henkeen ja vereen saakka puolustaa Komulaisen ehdottamia toimenpiteitä.