Pikimustilla silmillään toljotti hän sammuvasti Anttiin, joka hampaitaan hioen tuumasi antaa hänelle semmoisen paukauksen, jotta viimeisen kerran käärmeitä kuuntelisi tuolla rysypensaan juurella.
"No kuinka ne asiat luonnistuivat siellä valtiomiesten luona?" Antti kysyi ivallisesti mutuillen huuliansa, ja katsellen onnetonta kurjuuden kuvaa pitkään ja polttavasti.
"Häh?— Mitä minusta tahdot?" mies kysyi laimeasti katsellen maantien ojaan.
"Annatko pois sen satamarkkasen?"
"Minkä —? Mitä minusta tahdot?"
"Narri!"
"Se narri on, joka antaa itsensä narrata."
Antti loikahti kärryiltä ja takaakättä voimakkaasti paiskasi miestä vasten suuta, jotta veri turskahti suusta ja nenästä ja tämä keikahti päälleen maantien ojaan.
Loikkasi kärryille jälleen lausuen karkean kiroussanan, sekä alkoi sukia ruskoansa minkä ennätti, ohjasten perillä, lauteille, äännellen "äh, äh, äh, äääth!" sekä huuliaan ankarasti maiskuttaen.
14.