Törmäsivät siinä tuokiossa humalaiset nimismiestä vasten rintoja kuin kaksi tervattua enkeliä. Kirosivat suunsa täydeltä Komulaista ja hänen kirottuja vehkeitään, uhkasivat tappaa hänet ja laittaa torpasta helluntaitulet.

"Ö-höm", rykäsi nimismies ja ojensi molemmat jättiläiskätensä, joihin kumpaankin otti miehen ja aikoi ulos.

Mutta tervaisessa lattiassa jalka luiskahti, ja kaatua romahti nimismies miehillensä, yksi hänen alleen ja toinen päälleen, itse kiristellen hampaitansa siinä välissä kuin porsas aidan raossa.

"Öhöm", nimismies rykäsi ja sanoi:

"Heittäkää tuo rotan raato tuosta päältäni, ja lyökää sitä pirua, ö-höm —"

Pertti ja Komulainen sivuivat nimismiehen päällä maata tölköttävän kauluksesta ja veivät latanaan ulos kartanolle että koivet kolisivat.

"Ö-höm", nimismies ryki pystyyn kompuroiden. Niskakauluksesta tarttui allaan maannutta miestä ja yhdellä sivauksella nakkasi hänet kartanolle kuin vanhan kenkärajan.

Tiedusteli sitte heidän nimiään, jotka tervaan tahrautuneilla kourillaan merkitsi kirjaansa. Julisti sitte Antti Komulaiselle että ei kokousta saanut jatkaa, ei missään tarkoituksessa.

Ja siihen se sitte päättyikin.

15.