Antti nousi pystyyn ja koetteli kädellään otsaansa. Se oli kylmä. Onneksi oli pehmeä karhunsammal mätäs joutunut päänsä alle ettei se ollut saanut mitään, vammaa. Päästä vielä viilletti, ruumista tuntui niin hirveästi painostavan, ja jalat olivat kuin tantereesen naulatut. Vilun pöyristys tuntui jaloista päähän ja sormiin saakka.
Hän kumartui ottamaan kirvestä sälölle kaatuneen, puun juuresta, Roppe nousi pystöön ja Antin kumartuessa pitkällä lihavalla kielellään nuolasta lopsahutti; hänen huuliansa.
"Stphoi — mitä sinä Roppe siinä —!" hän sanoi, ja sukasi kädellään turpaan. Kun sitte piti oijaista, pääsi vihlaiseva parahdus, sillä tuntui ihan siltä kuin olisi selkä katkennut. Monioita minuuteja sai siinä sitte seisoa kuin kivettynyt ennenkuin uskalsi kumartua ottamaan hattuansa, jota Roppe hampaissaan kiskoa letusti mättään tuolta puolen. Vieläkin rusahti selkä hattua ottaissa.
"Jesus siunatkoon — joko se selkä nyt katkesi!" hän huudahti hampaitaan kiristäen, sekä itsekseen voihkien lisäsi: "voi voi, kun kaikkia — voi tuota selkää — voi päätäni voi!"
Hän nojasi selkänsä puuta vasten ja tuskallisesti suutaan väännellen katseli koiran pentua, joka vinkuen nousi pystyyn hänen reittänsä vastaan ja kaappien käpälällään takin helmoja katseli harmailla pyytävillä silmillään häntä silmiin.
Siinä Antti hetkisen seisoi odotellen taudin helpottamista sekä ajatellen että jos huutaisi apua. Mutta ei huutanut kumminkaan, toivossa että apu tulisi itsestään, että saisi tuolta selältään itse kotiin kävelleeksi.
Niin hän tuumasi, ja tiimakauden siinä helpotusta odotettua hän läksi kotiin yrittämään. Ei vihlonut enään niin ankarasti siellä selässä, vaikka kankealta tuntui käynti, oli kuin puujaloilla olisi kohlinut. Sen huomasi koiran penikkakin. Mennä seilutteli vetelästi Antin edellä pitkin polkua, mutta tuon tuostakin pyörti ympäri ja julman näköisesti katsoi isäntäänsä silmiin..
Katri ja Elli jo kartanolle vastaan juoksivat, kun näkivät akkunasta Antin kurjamaisen astunnan. Pelästyksestä sydämmet tykähtelivät ja harreillaan silmät moljottivat kun siinä siunailivat ja päivittelivät. Neuvoksi tuli viimein lämpeelle panna sauna ja Heikki toimekseen sai lähteä hakemaan Metsolan muoria kylvettämään ja hieromaan Anttia. Muistettiin näet että tuo sama muori kerran oli Katrinkin taudilta pelastanut hieromalla ja kylvettämällä; kylpiessä oli muori silloin käyttänyt lihan suolavettä vastavetenä. Ja siitä olivat pistot ja puremat paenneet.
Ja niin se kävi nytkin, sillä ihan ensi saunassa käynnillä sai Metsolan muori Antinkin terveeksi, että sitte oli kuin uusi ihminen.
* * * * *