Kiljander.
Sionin muisto-virsi.
(N:o 102 Runebergin virsik.)
Vieressä virtain Baabelin, Oi suurta surkeuttamme! Kun itku-silmin Sionin Mietimme muistissamme. Suloiset soittimemmekin Pajujen oksiin pantihin Juur' pitkin rannikoita. Ken taisi soittaa kahleissa, Ken veisaella vankina, Ken orjana iloita?
Oli se aika riemuisa Jo mennyt maise juuri, Ja pakanoiden joukossa Surumme oli suuri. Ne lausuit meille pilkaten: "No, laula kansa riemuiten Ja veisaile ja soita!" Ken taisi soittaa kahleissa, Ken veisaella vankina, Ken orjana iloita?
Jerusalem, sun pyhäsi Jos unhottaisin milloin, Niin tarttukohon kieleni Lakehen suuni silloin. Mun rauhani, iloni maa! Tykösi taas palautua Halajaisin ja soisin. Vapaana siellä soittaa saan Ja veisaella ainiaan, Iloinen aina oisin!
Kiljander.
Lohdutus haudalla.
(Vossin mukaan.)
Ellös surko! — kaipaukses, Itku vaikein Turha on; tyhjä voivotukses, Huoli haikein. Kyyneleet ei kyllä auta, Saatunsa pitääpi hauta; Ei palaja tänne, ei, Jonka tuoni täältä vei.