Ja kussa tähdet tuihkavat Kovalla talvella, Ja kussa Pohjan valkeat Suloisemmasti suihkavat, Kuin Savon taivaalla?
Tok yhden vielä arvannen, Jonk' suihke armaampi. Se silmä on Savottaren, Johonka loiste taivosen Sekä sini suli.
Me emme liioin kerskuko, Sanomme kumminkin: Muu Suomi ellös ilkkuko, Jos meill' on hoikka kukkaro, Jos köyhäks keksittiin.
Monesti pelto kultainen Sinulla kellerti, Kuin meidän vaivan, viljehen Kumohon löi vihollinen Ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin. Kuin meitä vainot löit; Kuin vaimot, lapset kaadettiin Ja miehet sortui sotihin, Sä rauhan leipää söit.
Jos kielin voisi kertoa Näkönsä vanhat puut, Ja meidän vaarat virkkoa Ja meidän laaksot lausua, Sanella salmen suut;
Niin niistäpä useampi Hyv' ois todistamaan: "Täss' Savon joukko tappeli, Ja joka kynsi kylmeni Edestä Suomen maan!"
Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, Ja minust' ei mikään niin soi Kaikesta minkä luoja loi, Kuin "armas Savon maa."
Oksanen.
Pääskylle.